Yli 90-vuotiaat arvioivat terveyttään oireiden ja vaivojen enemmän kuin sairauksien perusteella

Yhdeksänkymmentävuotiaille ja sitä vanhemmille sairauksien seuraukset ovat tärkeämpiä terveyden osoittimia kuin itse sairaudet.  Väsymys, huimaus, liikkumisvaikeudet ja heikko näkö heikensivät erityisesti arviota omasta terveydestä. Lääkärin toteamista terveysongelmista masennuksella oli keskeinen rooli siinä, millaiseksi terveys koettiin, ja myös sydänsairaudet vaikuttivat. Nivelkuluma oli yhteydessä koettuun terveyteen seuraustensa kautta. Muistisairaus heikensi yhteyksiä erilaisten terveysongelmien ja koetun terveyden välillä.

Mitä asioita 90-vuotias ottaa huomioon, kun arvioi terveyttään? Millainen on koetun terveyden rakenne hyvin vanhoilla? Näitä asioita selvitettiin Tampereen yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön ja Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytettiin Tampereella kerätyn Tervaskannot 90+ -aineiston postikyselyä, josta tarkasteltiin sekä koko tämän ikäistä väestöä ja erikseen muistisairaita.

Harva yksittäinen kysymys pystyy pureutumaan terveyteen yhtä syvälle kuin yksinkertainen: ”Millaiseksi arvioitte nykyisen terveytenne? Onko se erittäin hyvä, melko hyvä, keskitasoinen, melko huono vai huono?”  Aiempien tutkimusten perusteella vastauksissa tähän koettua terveyttä selvittävään kysymykseen ihmiset huomioivat diagnosoidut sairaudet, toimintakyvyn ja erilaiset koetut oireet kehon toiminnassa. On kuitenkin vain vähän tutkimuksia kaikkein vanhimpien tai muistisairaiden ihmisten terveysarvioista. Myös tämän tutkimuksen menetelmää, rakenneyhtälömallia, on käytetty harvoin.

• Käytimme tutkimuksessamme rakenneyhtälömallinnusta, jonka avulla pystyimme selvittämään, mitä asioita hyvin vanhat ihmiset ja muistisairaat ottavat huomioon suoraan tai epäsuorasti – esimerkiksi liikkumisvaikeuksien tai väsymyksen välityksellä – arvioidessaan terveyttään, kertoo tutkijatohtori Inna Lisko.

Kun tarkasteltiin koko 90-vuotiaiden ja sitä vanhempien joukkoa, väsymys, masennus, huimaus, liikkumisvaikeudet, heikko näkö ja sydänsairaudet olivat suoraan yhteydessä koettuun terveyteen. Epäsuorasti koettuun terveyteen oli yhteydessä erityisesti muistisairaudet ja nivelkuluma.

• Näistä tuloksista voisin nostaa esille nivelkuluman, sillä tällä hetkellä sitä ei ehkä riittävästi huomioida. Nivelkuluman olemassaoloa sinänsä ei ilmeisesti pidetty huonon terveyden merkkinä, mutta epäsuorasti se oli yhteydessä huonompaan koettuun terveyteen niin liikkumisvaikeuksien, väsymyksen kuin masennuksenkin välityksellä, avaa Lisko.

Kun tarkasteltiin erikseen muistisairaita – henkilöitä jotka sairaudestaan huolimatta olivat kyenneet itse arvioimaan terveyttään – valtaosa havaituista yhteyksistä oli heikompia kuin koko ikäryhmällä.

• Muistisairailla vain väsymys, huimaus ja heikko näkö olivat suoraan yhteydessä huonompaan koettuun terveyteen, Lisko täsmentää.

Ihmisen oma arvio terveydestään on aiempien tutkimusten perusteella tärkeä terveydentilan osoitin, joka ennustaa voimakkaasti jäljellä olevaa elinikää ja palveluiden tarvetta. Tämä tutkimus tuotti paljon uutta tietoa terveyden eri osoittimien keskinäisistä yhteyksistä hyvin korkeassa iässä.

• Näitä tietoja pystytäänkin hyödyntämään tulevissa tutkimuksissa, toteaa Lisko.

Alkuperäinen artikkeli
Lisko I., Törmäkangas T. & Jylhä M., Structure of self-rated health among the oldest old: Analyses in the total population and those living with dementia, SSM – Population Health 11 (2020) 100567, doi: https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2020.100567.

Lisätietoja
Tutkijatohtori Inna Lisko, inna.k.lisko@jyu.fi