Väitös: 13.3.2015 Lähiympäristö tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia iäkkään ihmisen liikunnalle
Liikunta on jokaisen ihmisen perustarve koko elämänkaaren ajan. Monet iäkkäät ihmiset ovat aktiivisia liikkujia ja ulkoilijoita, mutta on myös paljon vanhuksia, joilla ei ole lainkaan mahdollisuuksia liikuntaan – ei liikunnan harrastamiseen eikä edes jokapäiväiseen perusliikuntaan, kuten ulkona kävelemiseen. Heikot liikuntamahdollisuudet ilmenevät kaventuneena elinpiirinä ja tyydyttymättömänä liikunnan tarpeena. Erot liikuntamahdollisuuksissa vanhusten välillä voisivat kuitenkin olla vältettävissä, ja monelle liikunta voisi olla mahdollista sopivan tuen avulla. Johanna Eronen selvitti tutkimuksessaan 75–90-vuotiaiden naisten ja miesten liikunnan mahdollistavia ja liikuntaa haittaavia tai estäviä tekijöitä. Tarkastelun kohteena oli tavanomainen ulkona liikkuminen, kuten kävelylenkkeily ja kulkeminen kauppaan tai muihin palveluihin.
– Tutkimuksen tulokset kertovat, että mahdollisuudet terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävään ulkoliikuntaan vaihtelevat suuresti henkilön liikkumiskyvyn ja ympäristön mukaan, Eronen tiivistää.
Hyväkuntoiset ikäihmiset, joiden lähiympäristö on liikuntaan soveltuva, pääsevät useimmiten liikkumaan vaivatta niin kodin läheisyydessä kuin kauempanakin. Ne vanhukset, joiden liikuntakyky on heikentynyt, voivat kohdata ulkona liikkumisessa sellaisia haasteita, joita hyväkuntoiset eivät edes huomaa: huonosti liikkuvalle vanhukselle liukkaat kadut, pimeys ja muu liikenne voivat aiheuttaa turvattomuutta, joka pitää vanhan ihmisen kodin seinien sisäpuolella. Myös kaatumisen pelko, huonot sääolosuhteet sekä sairaudet ja kivut vähentävät mahdollisuuksia ulkona liikkumiseen. Heikko sosioekonominen asema näytti myös tulosten perusteella olevan yhteydessä vähäisempiin liikuntamahdollisuuksiin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi ympäristön hyviä puolia vanhusten ulkona liikkumisen kannalta, ja todettiin että ulkona liikkumiseen kannustava lähiympäristö, kuten puistot ja kävelyreitit, motivoivat vanhuksia liikkumaan ulkona ja voivat estää liikkumisvaikeuksien kehittymistä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa asuinalueiden suunnittelussa ja kunnostamisessa, sekä suunniteltaessa kotona asumista tukevia palveluita. Hyvä valaistus, kävelymatkat palveluihin sekä hyvin hoidetut kadut myös talviaikaan helpottavat iäkkäiden henkilöiden ulkona liikkumista ja tukevat liikkumiskyvyn säilymistä ja itsenäistä elämää. Kaikkein huonokuntoisimmat vanhukset voisivat hyötyä ulkoilukaverista, joka lisäisi ulkona liikkumisen turvallisuutta ja kannustaisi lähtemään liikkeelle.
Johanna Eronen kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseon lukiosta vuonna 1999. Hän valmistui terveystieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2010 pääaineena gerontologia ja kansanterveys. Valmistumisen jälkeen Eronen on työskennellyt tohtorikoulutettavana terveystieteiden laitoksella. Tutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopisto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia, Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto sekä Juho Vainion säätiö.
Teos julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 220, 86 s., Jyväskylä 2015, ISSN 0356-1070; 220, ISBN 978-951-39-6112-1 (nid.), ISBN 978-951-39-6113-8 (PDF). Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi.
Lisätietoja:
Johanna Eronen, puh. 040 805 3550, johanna.eronen@jyu.fi
Viestintäharjoittelija Helmi Jukkala, puh. 040 805 4483, tiedotus@jyu.fi
Abstract:
Physical activity is a basic need, also in old age. However, many older people cannot fulfil this need, often due to walking limitations causing imbalance in person-environment fit. Decreased physical activity can lead to unmet physical activity need and restriction on life-space mobility. The opportunities to remain physically active depend on various factors, not all of which are equally achievable for all older adults. The aim was to investigate disparities in physical activity among older community-dwelling people, with a focus on functioning, environmental barriers and facilitators, and socioeconomic status (SES).
The data were drawn from two studies conducted in Central Finland: Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility (632 participants, 75% women, mean age 77.6) and Life-Space Mobility in Old Age (848 participants, 62% women, mean age 80.1). Walking limitations, SES, social support, environmental facilitators for outdoor walking and barriers to outdoor physical activity were self-reported. The outcome measures were unmet physical activity need, walking limitation and life-space mobility.
Five outdoor physical activity barrier profiles were identified, in which people differed in health and functioning and vulnerability to the challenges of the environment. A higher number of environmental facilitators decreased the risk for walking limitation. The risk for unmet physical activity need increased along with the number of individual and environmental outdoor physical activity barriers, but was highest among people whose poor health and functioning hindered them from going outdoors. Low SES was associated with more restricted life-space mobility and unmet physical activity need, especially among persons with walking limitations.
Disparities in physical activity can be traced back to various individual, social and environmental factors. The importance of the environment for physical activity is considerable especially among older people with walking limitations.
Keywords: physical activity, older people, outdoor environment, socioeconomic status, walking limitation, life-space mobility.
The dissertation is published in the series Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 220, 86 s., Jyväskylä 2015, ISSN 0356-1070; 220, ISBN 978-951-39-6112-1 (nid.), ISBN 978-951-39-6113-8 (PDF). It is available at the University Library’s Publications Unit, tel. +358 40 805 3825, myynti@library.jyu.fi.
Lisätietoja
Johanna Eronen
johanna.eronen@jyu.fi
+358408053550