Uusi tutkimus tarkastelee aktiivista ikääntymistä neljännessä iässä
Hilla Kiurun ja Heli Valokiven tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin aktiivista ikääntymistä neljännessä iässä. Aktiivista ikääntymistä tarkasteltiin Honkasalon pienen toimijuuden (2013) ja prekaariuden käsitteiden kautta. Neljännessä iässä apua tarvitaan yhä enemmän ja joistakin toimista joudutaan luopumaan. Tutkimuksen mukaan aktiivisuutta toteutettiin joissakin asioissa itsenäisesti, toisissa muiden ihmisten ja palveluiden avulla. Toisaalta ottaen huomioon ikääntyneen väestön moninaisuuden, voidaan kysyä, tarvitaanko aktiivisen ikääntymisen kaltaisia yhteneväisiä poliittisia diskursseja.
Tutkimuksen taustana on pohdinta siitä, miten aktiivinen ikääntyminen yhdistetään usein kolmanteen ikään. Kiurun ja Valokiven tutkimuksessa haluttiin tarkastella sitä, miten aktiivisuus näkyy neljännessä iässä, eli elämän vaiheessa, jossa ihminen on enenevässä määrin muiden tarpeesta riippuvainen. Aktiivisen ikääntymisen keskustelun tarkastelu on tärkeää sen dominoivan aseman vuoksi. Keskittyminen neljänteen ikään taas on tärkeää neljännen iän suhteessa kolmanteen ikään lisäteoretisoinnin tarpeen vuoksi. Kolmanteen ikään on liitetty aktiivisuus, kuluttaminen, ja jopa ikääntymisen poissulkeminen, samalla kun neljäs ikä on pelätty elämänvaihe.
Kiuru ja Valokivi tarkastelivat ikääntyneiden haastatteluaineistoa aktiivisen ikääntymisen indeksin (Active Ageing Index, AAI) avulla. Aktiivisen ikääntymisen indeksi on käytössä erityisesti Euroopassa, ja sillä mitataan aktiivisen ikääntymisen toteutumista. Tutkimuksessa käytettiin AAI:n indikaattoreita sisällönanalyysia ohjaavina käsitteinä. Haastatteluaineisto (n=16) kerättiin Toimiva kotihoito Lappiin- hankkeen yhteydessä. Haastatelluista 11 oli naisia ja 5 miehiä. Haastateltujen keski-ikä oli 85 vuotta.
Aktiivisuus on tärkeää neljännessä iässä
Tutkimuksessa havaittiin, että haastateltavat tekevät monia asioita itsenäisesti, toisia taas muunnellusti tai toisten ihmisten avulla. Myös kotona asuminen oli tärkeää vastaajille. Tutkijat huomasivat, että aktiivisen ikääntymisen indeksi ei kata esimerkiksi harrastuksia. Haastateltavien aktiivisuutta tarkasteltiin Honkasalon pienen toimijuuden kautta (2013). Haastateltavien aktiivisuus oli tärkeää heille itselleen, vaikka se ei ollutkaan enää tuottavaa kolmannen iän aktiivisuutta, kuten vapaaehtoistyötä tai työuran jatkamista. Riippuvaisuus palveluista johti myös prekaariuuteen – haastateltavat eivät aina olleet tyytyväisiä palveluihin, niiden määrään tai hintaan.
Tutkimus tuo uutta tietoa aktiivisen ikääntymisen diskurssista ja auttaa pohtimaan sen relevanssia ikääntyneen väestön moninaistuessa. Tutkimuksen tulokset haastavat dikotomisen jaon aktiivisen kolmannen ja hauraan neljännen iän välillä sekä kannustavat ikääntyneitä, läheisiä, ammattilaisia ja poliitikkoja näkemään ja huomioimaan neljännen iän aktiivisuutta.
Lue lisää:
Kiuru, H. & Valokivi, H. (2022). “I do those things to pass the time.”: Active ageing during fourth age. Journal of aging studies, 61, 101037. https://doi.org/10.1016/j.jaging.2022.101037
Pieni toimijuus (Honkasalo 2013)
Honkasalo, M.-L. (2013). Katveessa : pieni toimijuus kriittisenä avauksena toiminnan teoriaan. Tiede & Edistys, 38(1), 42–61. https://doi.org/10.51809/te.105092
Lisätietoja:
Hilla Kiuru
väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
