Tutkimusjulkaisu: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähentää sairaalahoidon tarvetta
Uusista eläkkeensaajista noin 25 prosenttia siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, pääosin mielenterveyteen tai tuki- ja liikuntaelimiin liittyvien syiden vuoksi.- Määrä on huomattava ja siksi on tärkeää tietää, kuinka ikääntyminen vaikuttaa tähän terveytensä puolesta haavoittuvaan ryhmään, dosentti Monika von Bonsdorff Jyväskylän yliopistosta toteaa.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen kohensi terveyttä
Sydän- ja verisuonisairauksien ja liikunta- ja tukielinsairauksien sekä mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden sairaalahoidon tarve kasvoi selvästi siirtymistä edeltävänä vuonna. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen näytti vaikuttavan positiivisesti ikääntyvien henkilöiden terveyteen, sillä hoidon tarve laski siirtymisen jälkeisenä vuonna. Hoidon tarpeen lasku saattoi johtua työn aiheuttaman rasituksen poistumisesta.
– Erityisesti mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden naisten terveyteen tulisi kiinnittää huomiota, sillä heidän keskuudessaan ei tapahtunut vastaavaa laskua, von Bonsdorff korostaa.
Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden sairaalahoidon tarve oli kauttaaltaan pienempää verrattuna työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneisiin, eikä eläkkeelle siirtyminen vaikuttanut sairaalahoidon tarpeen vaihteluun.
Parempi työkyky keski-iässä suojaa vanhuuden liikkumisvaikeuksilta
Työelämä saattaa joko hidastaa tai nopeuttaa liikkumiskyvyn vaikeuksien ilmaantumista. Kunta-alan pitkittäistutkimuksessa liikkumiskyvyn todettiin olevan huonompi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden keskuudessa verrattuna vanhuuseläkkeelle siirtyneisiin. Lisäksi keski-iän työkyvyn havaittiin suojaavan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä vanhuuden liikkumiskyvyn heikkenemiseltä.
– Työkyvyn tukeminen keski-iässä kantaa siis pitkällä aikavälillä hedelmää, vaikka lyhyellä aikavälillä se ei onnistuisi ennaltaehkäisemään työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä, von Bonsdorff huomauttaa.
Keski-iän työkyvyn vaikutusmekanismit vanhuuden liikkumiskykyyn voivat liittyä keski-iän resursseihin, motivaatioseikkoihin tai mahdollisuuteen säilyttää tiheämpi sosiaalinen verkosto. Ikääntyneiden liikkumiskyvyn tukemisella on taloudellinen merkitys, sillä heikentynyt liikkumiskyky vaarantaa itsenäisen asumisen ja aktiivisen ikääntymisen.
Tutkimukset toteutettiin Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen Gerontologian tutkimuskeskuksessa. Ne perustuvat Työterveyslaitoksen 28 vuoden seuranta-aineistoon, jossa oli mukana lähes 6000 kunta-alan työntekijää ja toimihenkilöä. Heitä on seurattu vuosien 1981 ja 2009 välisenä aikana viitenä ajankohtana. Tutkijaryhmä koostuu Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen, Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkijoista.
Suomen Akatemian ja Kuntien eläkevakuutuksen rahoittaman tutkimuksen tulokset julkaistiin BMC Public Health ja Journal of Public Health -lehdissä.
Lisätietoja:
Tutkijatohtori, dosentti Monika von Bonsdorff, Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, p. 040 541 2524, monika.bonsdorff@jyu.fi
Alkuperäisjulkaisut:
von Bonsdorff ME, Rantanen T, Törmäkangas T, Kulmala J, Hinrichs T, Seitsamo J, Nygård C-H, Ilmarinen J, von Bonsdorff MB. Midlife work ability and mobility limitation in old age among non-disability and disability retirees – a prospective study. BMC Public Health, 2016;16:154, doi: 10.1186/s12889-016-2846-y.
von Bonsdorff ME, Rantanen T, Törmäkangas T, Kulmala J, Seitsamo J, Nygård C-H, Ilmarinen J, von Bonsdorff MB. Type of retirement as a determinant of pre- and post of retirement hospital care use – a prospective study. Journal of Public Health, 2015;37:707–715. epub, doi: 10.1093/pubmed/fdu100.
