Tutkimusuutinen: Isän eliniän pituus on yhteydessä epigeneettisiin muutoksiin jälkeläisissä
Epigeneettiset mekanismit säätelevät geenien ilmenemistä ja vaikuttavat sitä kautta yksilön ominaisuuksiin, esimerkiksi ulkonäköön ja sairastavuuteen. Kuten perinteiset geenit (DNA:n emäsjärjestys) ne periytyvät solulta toiselle. DNA:n emäsjärjestyksen on tarkoitus pysyä muuttumattomana läpi yksilön elämän, mutta epigeneettisissä tekijöissä on tarkoituskin tapahtua muutoksia esimerkiksi solujen erilaistuessa. Näin ollen epigeneettiset mekanismit ovat alttiimpia muutoksille ja tiedetään että ympäristötekijät kuten kemikaalit, ravinto ja koettu stressi muokkaavat epigeneettisiä tekijöitä yksilön elämän aikana. DNA:n metylaatio on tunnetuin ja eniten tutkittu epigeneettinen mekanismi.
Teoria hankittujen ominaisuuksien periytymisestä, jonka Lamarck esitti 1800-luvulla, ehdittiin 1900-luvun alkupuolella kumota täysin, kunnes viime vuosikymmenen tutkimustulokset ovat osoittaneet, että tietyin edellytyksin hankitut ominaisuudet ja ympäristötekijöiden vaikutukset voivat periytyä jälkeläisille. Tätä periytyvyyttä välittävät epigeneettiset mekanismit, kuten DNA:n metylaatio.
Aiemmissa tutkimuksissa jyrsijöillä on voitu osoittaa, että ympäristövaikutusten aiheuttamat ominaisuudet periytyvät aina neljänteen sukupolveen ja että tätä periytymistä välittävät epigeneettiset mekanismit. Ihmisillä on osoitettu, että isän tai isoisän elintavat vaikuttavat jälkeläisten sairastuvuusriskiin. Nykyisin oletetaan, että ihmisilläkin vaikutukset välittyvät epigeneettisten mekanismien kautta, mutta tätä ei ole vielä voitu osoittaa.
Nyt tehdyssä tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa osoitettu, että vanhemman eliniän pituus on yhteydessä tiettyjen geenien epigeneettisiin muutoksiin jälkeläisissä. Eliniän pituuden tiedetään olevan 20-30-prosenttisesti periytyvää, mutta tunnetaan vain harvoja geenejä, jotka välittävät tätä perinnöllisyyttä. Aiemmin on esitetty, että osa tästä ”puuttuvasta” perinnöllisyydestä olisi epigeneettisten mekanismien välittämää. Nyt saadut tutkimustulokset tukevat tätä teoriaa.
Tutkimus on julkaistu Oncotarget– lehdessä, jossa se on vapaasti luettavissa (Open Access)
http://www.impactjournals.com/oncotarget/index.php?journal=oncotarget&page=article&op=view&path[]=5905&path[]=14180
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Saara Marttila, 050 318 5813, saara.marttila@uta.fi