Tuore tutkimus tarkastelee laitoksissa asuvien vanhusten korkeisiin COVID-19 kuolinlukuihin johtaneita tekijöitä
COVID-19 epidemian vaikutus laitoksissa asuviin vanhuksiin on ollut mittava, eivätkä edes hyvä rokotekattavuus ja varotoimenpiteet ole suojanneet vakavilta tautimuodoilta ja kuolemantapauksilta. Tuoreessa European Journal of Epidemiologyn kutsutussa esseessä tarkasteltiin laitoksissa asuvien vanhojen ihmisten korkeisiin COVID-19 kuolinlukuihin johtaneita tekijöitä. Tämänhetkisen tiedon valossa korkeisiin kuolinlukuihin ovat johtaneet hauraus-raihnausoireyhtymä ja sen mukanaan tuomat toimintarajoitteet sekä mahdottomuus välttää kontakteja hoitohenkilökunnan kanssa.
On yleisesti tiedossa, että COVID-19 epidemia on vaikuttanut laitoksissa asuviin vanhuksiin paljon enemmän kuin muuhun väestöön. Ikävakioituja riskilukuja ja ennustetekijöitä määrittäessä on laitoksissa asuvat vanhukset kuitenkin usein jätetty pois tutkimuksista. Tutkijat Andrew T. Levin, Juulia Jylhävä, Dorota Religa ja Laura Shallcross analysoivat tekijöitä, jotka ovat johtaneet maailmanlaajuisesti korkeisiin COVID-19 tartunta- ja kuolinlukuihin laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös maakohtaisia eroja sekä sitä, miten hauraus-raihnausoireyhtymä eli gerastenia, vaikuttaa suoraan ja välillisesti huonoon COVID-19 ennusteeseen. Tutkimuksessa käytiin läpi kirjallisuutta COVID-19 pandemian alusta tammikuuhun 2022 asti. Lähteinä käytettiin PubMedin tutkimusartikkeleita sekä WHO:n, OECD:n ja eri maiden terveysviranomaisten julkaisemia tilastoja.
COVID-19-kuolleisuus on laitoksissa asuvien vanhusten keskuudessa ollut läpi pandemian kertaluokkaa suurempi kuin kotona asuvilla vanhuksilla. Luvuissa näkyy suuriakin maidenvälisiä eroja, mutta yleisesti ottaen laitoksissa esiintyvien tautitapausten määrät ovat suoraan verrannollisia ympäröivässä yhteiskunnassa kiertävän viruksen määrään hyvästä rokotekattavuudesta huolimatta. Tämänhetkisen tiedon valossa suurimmat syyt korkeisiin kuolinlukuihin ovat laitoksissa asuvien vanhusten keskuudessa hyvin yleinen gerastenia ja sen mukanaan tuomat toimintarajoitteet sekä luonnollisesti mahdottomuus välttää kontakteja hoitohenkilökunnan kanssa. Gerasteniaan liittyy tyypillisesti immuunisysteemin heikompi toiminta, jolloin puolustus taudinaiheuttajia vastaan on tehottomampaa. Myös rokotevaste voi gerastenian myötä heikentyä.
– Tulevaisuuden pandemioita torjuttaessa yksi tehokas keino olisi jakaa laitoksia pienempiin yksiköihin, jossa jokaisessa olisi oma henkilökunta. Esimerkiksi Tanskassa on tästä jo esimerkki. Tämänkaltaiset muutokset tarvitsevat toki huomattavia lisäresursseja, kertoo yliopistotutkija Juulia Jylhävä Tampereen Yliopistosta ja Tukholman Karoliinisesta Instituutista.
COVID-19-pandemian jatkuessa ja mahdollisen seuraavan pandemian sattuessa, on syytä teroittaa päättäjille, että vanhemmassa kantaväestössä tehtyjä tutkimuksia ja laskennallisia riskejä ei voi suoraan soveltaa laitoksissa asuviin vanhuksiin.
– Esseetä varten läpikäymämme materiaali osoittaa selvästi, että laitoksissa asuvat vanhukset ovat COVID-19 -riskin suhteen erilainen ryhmä kotona asuviin verrattuna, joten riskiarviot ja rokotteiden tehokkuustutkimukset pitäisi tehdä erikseen tässä ryhmässä, Jylhävä kertoo.
– Muutoinkin soisi, että laitoksissa asuvien vanhusten asioita pidettäisiin enemmän esillä, sillä hoitokoti on monelle myös paikka elää, ei vain paikka kuolla, Jylhävä lisää.
Tutkimus julkaistiin European Journal of Epidemiology -lehdessä. Tutkimusryhmään osallistui jäseniä Yhdysvalloista, Englannista, Suomesta ja Ruotsista. Tutkimusta ovat rahoittaneet mm. Ruotsin Tiedeakatemia ja Suomen Akatemia.
Artikkeli on vapaasti luettavissa osoitteesta: https://link.springer.com/article/10.1007/s10654-022-00861-w
Lisätietoja:
Yliopistotutkija, dosentti Juulia Jylhävä
