Toimijuus ei katoa toimintakyvyn heikentyessä
Vanhojen ihmisten toimijuus ei katoa, vaikka heidän toimintakykynsä heikkenee ja he siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon, osoittaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehty tutkimus.
”Toimijuudella on perinteisesti tarkoitettu ihmisen mahdollisuutta elää omassa elinympäristössään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Siksi meidän kulttuurissamme elää vahvana käsitys, että avuntarpeen lisääntyminen ja ympärivuorokautiseen hoitoon päätyminen tarkoittaa käytännössä toimijuuden loppua vanhuudessa”, sanoo väitöskirjatutkija Jari Pirhonen.
Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla asukkaita eteläsuomalaisessa tehostetun palveluasumisen palvelutalossa vuosina 2013–2014.
Asukkaiden toimijuuteen vaikuttavat tutkimuksen mukaan monet omaan toimintakykyyn, motivaatioon ja ympäristöön eli tässä tapauksessa palvelutaloon fyysisenä, sosiaalisena ja toiminnallisena kokonaisuutena liittyvät seikat.
”Toimintakyvyn heikkeneminen ei välttämättä johda toimijuuden heikkenemiseen, sillä ihmiset sopeuttavat tekemisiään. Joku oli vaihtanut kutomisen kryptojen tekemiseen ranteiden kipeydyttyä, joku istuskeli ulkona penkillä kävelyn sijaan hengenahdistuksen vuoksi”, Pirhonen kertoo.
Asukkaat tukivat omaa toimijuuttaan myös apuvälineillä ja delegoivat toimijuutta luotetuille ihmisille, toisin sanoen sallivat toisten tehdä asioita heidän puolestaan.
Muistisairaus muutti vanhojen ihmisten toiminnan motivaatiota.
”Kun toimijan rationaliteetti katoaa muistisairauden vuoksi, toimintaa alkaa selkeämmin motivoida toimijan tilanne päämäärien sijaan. Syvästi muistisairaan ihmisen tekeminen saattaa olla esimerkiksi pöytäliinan tai jonkin muun käsillä olevan asian näpläämistä. Se saattaa meille näyttäytyä järjettömänä, mutta asian voi nähdä niinkin, että ihminen siinä toteuttaa itseään niillä resursseilla mitä hänellä on siinä tilanteessa jossa hän on”.
Tutkimus osoittaa, että toimijuus ei katoa toimintakyvyn heikentyessä vanhuudessa, vaan muuttuu vaikeammin havaittavaksi ja hienovaraisemmaksi. Ympäristön tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat siihen, kuinka vanha ihminen voi toteuttaa toimijuuttaan.
”Eräs liikuntakykynsä menettänyt asukas koki olevansa aktiivinen toimija istuessaan vuoteessaan makaamisen sijaan, ja moottoroitu sänky mahdollisti sängyn muuntamisen selkänojalliseksi istuimeksi. Hänen toimijuutensa syntyi tilassa, jossa yhdistyivät hänen menetetty fyysinen toimintakykynsä, sen herättämä ajatus istumisesta aktiivisena tekemisenä ja palvelutalon tarjoama sähkökäyttöinen vuode. Tällainen toimijuus ei helposti näy, mutta sen huomioimisella hoivaympäristöissä voitaisiin saada aikaan paljon inhimillistä hyvää”, Pirhonen tiivistää.
Tutkimusartikkeli:
Pirhonen, J. and Pietilä, I. (2016). Active and non-active agents: residents’ agency in assisted living. Ageing and Society. Published online: 30 August 2016. doi: www.dx.doi.org/10.1017/S0144686X1600074X.
Linkki julkaisuun:
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Jari Pirhonen, 050 318 7336, jari.pirhonen@uta.fi