Sosiaalipalvelut murroksessa – pystyykö ikääntyneiden palveluohjaus vastaamaan ikäihmisten muuttuviin elämäntilanteisiin myös tulevaisuudessa?
Gerontologisen sosiaalityön ja palveluohjauksen rooli yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä korostuu palvelujen tuottamisen pirstoutuessa yhä useammille toimijoille. On ajankohtaista kysyä, mitä haluamme saavuttaa ikääntyneiden palveluohjauksella (IPO) tulevaisuudessa? Pystyykö se vastaamaan jatkuvaan sosiaali- ja terveyspalvelujen (myöh. sote-palvelut) muutosprosessiin? On selvää, että kasvava ikääntyneiden määrä ja heidän toimintakykynsä muutokset vaativat myös hyvinvointialueilta jatkuvaa kehitystyötä, kun tavoitellaan ikäihmisten kotona asumista mahdollisimman pitkään. Hyvinvointialueilla tavoitteena on mahdollistaa palvelut asiakkaan ensimmäisen yhteydenoton periaatteella siten, että monitoimijainen yhteistyö on saumatonta, tuloksellista ja vaikuttavaa. Tähän tarvitaan palveluohjausta.
Sote-järjestelmän muutoksen vaikutukset palveluohjauksen vakauteen
Ikääntymistä koskevat paikalliset ja valtakunnalliset politiikat muuttuvat ajassa, kuten nyt hyvinvointialueiden aloitettua. Muutokset heijastuvat palvelujen järjestämiseen, vastaanottamiseen ja etäisyyksiin. Toimintakyvyn heiketessä aiemmin helposti saavutetut palvelut saattavat muuttua saavuttamattomiksi. (Wiles ym. 2009.) Monet asuinpaikat, maaseutu- ja kaupunkiympäristöt sekä yhteiskunnan kulttuuriset, poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet vaikuttavat palveluihin (Burton 2015) ja palvelurakenteeseen. Perinteisesti IPO on kiinnittynyt maantieteellisesti ja institutionaalisesti vakiintuneeseen palvelutarpeiden arvioinnin ja seurannan paikkaan.
Tällä hetkellä IPO:n pysyvyyttä rikkovat myös digitaalisuuden yleistyminen, sote-palvelujen muutos ja sosiaaliturvan reformi. Muutokset voivat vaikeuttaa kasvokkaista IPO:sta erityisesti haja-asutusalueilla. Toisaalta taas uudet työmenetelmät ja digitaalisuus mahdollistavat uudenlaisia tapoja tavoittaa sellaisia iäkkäitä, joilla on valmiuksia käyttää älylaitteita. Näitä haasteita säästöpaineiden kanssa kamppailevat hyvinvointialueet ratkovat parhaillaan.
Toimintakyvyn muutokset kasvattavat vaikuttavan palveluohjauksen tarvetta
Ikääntyneiden omannäköisen elämänkulun tukemisessa keskeisiä toimintoja ovat asiakkaan tarpeiden realistinen alkuarviointi, tarkoituksenmukaisten ja turvallisten palveluiden järjestäminen sekä arvioivan työotteen ylläpito (Ala-Nikkola ja Sipilä 1996; Ala-Nikkola ja Valokivi 1997). Myös poliittishallinnollisissa asiakirjoissa ikääntyneiden palveluohjauksen odotetaan varmistavan sosiaali- ja terveyspalvelujen oikea-aikaisuutta ja tarpeeseen vastaavuutta. (Esim. Ikäneuvo 2018; Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2021.)
Palvelujen tuottamis- ja järjestämistavat ja -paikat sekä laatu ovat kuitenkin vaihdelleet alueellisesti. Tämän vuoksi käytännöt eivät ole selkeitä ja yhdenmukaisia, ja usein ikääntyvän asiakkaan on vaikeaa hahmottaa sitä, millaista apua on tarjolla ja mitkä tahot niitä tarjoavat. Onnistuneella palveluohjauksella voidaan siten vahvistaa ikääntyneiden kokemaa subjektiivista hyvinvointia ja turvallisuutta sekä lisätä palveluiden vaikuttavuutta. Onnistuneen IPO:n elementeiksi voidaan lukea myös se, miten asiakas hyödyntää hänelle kohdennettuja palveluja. Toisin sanoen palveluohjauksella varmistetaan, että asiakas todella saa ja vastaanottaa palveluja, joita hänen on todettu tarvitsevan (Frankel ym. 2019).
Ikäihmisen sosiaaliset tilat muokkaavat IPO:n merkityksiä ja mahdollisuuksia
Ikääntyneen sosiaalinen tila on myös vahvasti merkityksellinen IPO:n kannalta – se on joustava ja monikerroksellinen. Ihmisen sosiaalinen tila voi kutistua omien sairauksien tai esimerkiksi läheisen kuoleman vuoksi. Tai hän voi laajentaa sosiaalista tilaansa eri tavoin, esimerkiksi puhelin ja sähköposti mahdollistavat nopeat yhteydenotot muihin. (Wiles ym. 2009.) Vaikka ihminen on fyysisesti tietyssä ajassa ja paikassa eri kommunikointitavat tekevät myös IPO:n toteuttamisen mahdolliseksi erilaisissa julkisissa ja yksityisissä paikoissa ja tiloissa, kuten toimistoissa, kodeissa ja verkossa. IPO rinnastuu yleiseen sosiaalityön asiakassuhteeseen, jonka vuorovaikutuksessa korostuvat periaatteiden tulkinta, kontekstisidonnaisuus ja tilanteinen etiikka (Juhila 2006). Vielä ei kuitenkaan ole tutkittua tietoa siitä, millaiset paikkoja, tiloja ja asiakasturvallisuutta koskevat tiedot ovat IPO:n johtamisen, asiakastyön toteutuksen ja sote-palvelujen tehokkaan käytön näkökulmista olennaisia.
Kehitystyölle on tarvetta
Moninaistuneiden sote-palvelujen myötä asiakas- ja palveluohjaus ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet, mutta niitä koskevaa kehitystyötä ei ole ollut mahdollista perustaa tutkimuksiin, koska aihetta ei ole Suomessa juurikaan tutkittu 1990-luvun jälkeen (ks. mm. Ristolainen 2022). Ikääntyneiden palveluohjauksen järjestämistä ja kehittämistä sekä vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia hankaloittavat käsitteen epämääräisyys ja aiemmin mainittu alueellisesti eriytyneet toteutustavat. Asiakasturvallisen ja vaikuttavan palveluohjauksen kehittäminen muuttuvissa paikoissa ja tiloissa (IPO-hanke) on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama kaksivuotinen hanke, joka alkoi tammikuussa 2024. Hankkeessa tartutaan paljon palveluita tarvitsevien ikääntyneiden asiakkaiden elämänkulun palvelutarpeisiin ja palveluiden järjestämiseen kolmella hyvinvointialueella, tarkoituksena kerätä laajasti tietoa ennakoivan, ehkäisevän ja rakenteellisen sosiaalityön ja palveluohjuksen kehittämiseksi. Käytännön IPO:n kehittäminen on erittäin tavoiteltavaa, koska gerontologisen sosiaalityön päämääränä pitää olla yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.
Hankkeesta lisää hankesivuilla: https://www.jyu.fi/fi/hankkeet/ipo
Kirjoittajat: Andrea Lorenz-Wende, Hilla Kiuru ja Heli Valokivi
Jyväskylän yliopisto, Sosiaalityön oppiaine
Kuva: Andrea Lorenz-Wende
Lähteet
Ala-Nikkola, M. & Valokivi, H. (1997). Yksilökohtainen palveluohjaus käytäntönä: loppuraportti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja yksilökohtaista palveluohjausta (case management) koskeneesta tutkimuksesta Hämeenkyrössä ja Tampereella. Stakesin raportteja 215.
Ala-Nikkola, M. & Sipilä, J. (1996). Yksilökohtainen palveluohjaus (Case Management) – uusi ratkaisu palvelujen yhteensovittamisen ikuisiin ongelmiin. Teoksessa: A. Metteri (toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Sosiaalityöntekijäin liito ry, 16–31.
Burton, J. (2015). Leading Good Care: The Task, Heart and Art of Managing Social Care. London, England; Philadelphia, Pennsylvania: Jessica Kingsley Publishers.
Frankel, A. J., Gelman, S. R. & Pastor, D. K. (2019). Case management. An Introduction to Concepts and Skills: Oxford University Press.
Ikäneuvo (2018). Loppuraportti Pirkanmaalle. Tampereen kaupunki. <https://docplayer.fi/142700464-Ikaneuvo-kokeiluhankkeen-tulokset-ikaneuvo-kotona-asumi-seen-arvoa-neuvonnalla-ja-asiakasohjauksella-pirkanmaa.html>. Haettu 1.2.2023.
Juhila, K. (2006) Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Vastapaino.
Ristolainen, H. (2022) Ikäihmisten palveluohjausmallien vaikuttavuus: monimenetelmällinen vaikutusten ja prosessien arviointi. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 270.
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2023 (2021). Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:27. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5655-1>. Haettu 3.1.2023.
Wiles, J. L., Allen, R. E., Palmer, A. J., Hayman, K. J., Keeling, S. & Kerse, N. (2009). Older people and their social spaces: A study of well-being and attachment to place in Aotearoa New Zealand. Social science & medicine, 68(4), 664–671.
