Myöhäisaikuisikä on psyykkisesti tyydyttävää aikaa elämässä
Mielikuvat ikääntymisestä ovat usein kielteisiä, ja myös ikääntyvien ihmisten psyykkisestä toimintakyvystä käytävä keskustelu on pääosin kielteisesti sävyttynyttä. Monipuolisesti arvioitaessa ikääntyneiden ihmisten psyykkinen toimintakyky näyttäytyy kuitenkin varsin myönteisessä valossa. Selitys kielteisiin mielikuviin voi löytyä sekä tutkimusten teoreettisista viitekehyksistä että menetelmällisistä valinnoista, jotka ohjaavat saatuja tuloksia ja niistä tehtäviä tulkintoja. Olemme käynnistämässä kansainvälisestikin merkittävää TRAILS-hanketta, jossa tavoitteenamme on luoda uutta ymmärrystä myöhäisaikuisuuden elämänvaiheesta.
Katja Kokko (kuva: Petteri Kivimäki)
Perinteiset kehityspsykologiset teoriat vanhuudesta eivät sovi kuvaamaan tämän päivän vanhenemista
Kehityspsykologian piirissä aikuisuus jaotellaan usein varhaisaikuisuuteen (n. 18–30 v), keski-ikään (n. 30–60 v) ja myöhäisaikuisuuteen (n. 60 v –). Tässä kirjoituksessa viittaan ikääntyneillä ihmisillä nimenomaan myöhäisaikuisiin. Heistä puhutaan varsin tavallisesti yhtenä ryhmänä. Ikävaiheeseen puolestaan viitataan yhtenä, erityisenä elämänvaiheena, vaikka se monella ihmisellä on vuosikymmeniä kestävä ja useita erilaisia jaksoja sisältävä elämänvaihe.
Kuhunkin elämänvaiheeseen kuuluu sille tyypillisiä ns. normatiivisia elämäntapahtumia sekä yllättäviä, epänormatiivisia elämäntapahtumia. Myöhäisaikuisuus on pääosin normaalia aikuisuutta. Eliniän kasvaessa myöhäisaikuisuuden elämänvaihe voi kestää useita vuosikymmeniä ja sisältää entistä useampia terveitä elinvuosia. Kun varhaisaikuisuuden tyypillisiin elämäntapahtumiin kuuluu esimerkiksi työelämään asettautuminen, myöhäisaikuisuuden siirtymän, noin 60-vuotiaana, osalta tunnetaan esimerkiksi eläköityminen tai sen ennakointi. Tai kun varhaisaikuiset perustuvat perhettä, myöhäisaikuiset hoivaavat lapsenlapsiaan.
Sitä löydetään, mitä mitataan – myönteinen psyykkinen kehitys ikäihmisen voimavarana
Kehityspsykologian teoriat keskittyvät korostamaan ikääntymiseen liittyviä menetyksiä, jotka ovat tavallisimpia kuitenkin vasta elämän viimeisinä vuosina. Teoreettisten viitekehysten päivittäminen edellyttää hienojakoisempaa tutkimustietoa myöhäisaikuisuuden eri vaiheista ja niissä tyydytystä ja huolta aiheuttavista tekijöistä. Psykologian piirissä on runsaasti tietoa ja ymmärrystä eri ongelmakäyttäytymisen muodoista ja niiden kehittymisestä pitkällä aikavälillä; on vaikkapa havaittu masentuneisuuden tuntemusten ja yksinäisyyden kokemusten olevan ikäihmisten yleisiä pulmia. Myönteisen kehityksen ja tyydyttävän elämän arvioimisesta ja rakentumisesta tiedetään vähemmän.
Myöhäisaikuisuuden psyykkisen toimintakyvyn myönteisiä puolia arvioineet tutkimukset antavat kyseisestä elämänvaiheesta varsin positiivisen käsityksen. On esimerkiksi osoitettu, että keskimääräisesti tyytyväisyys elämään lisääntyy iän myötä ja persoonallisuuden piirteiden muutokset ovat suotuisia. Lisäksi itsetunto, optimismi ja monet kognitiiviset kyvyt pysyvyt keskimäärin hyvällä tasolla varsin myöhäiseen ikään asti.
Yksinkertaistetut ja jopa väärät mielikuvat ovat haitallisia. Mielikuvat ohjaavat nimittäin sitä, miten ikääntyminen ja ikääntyneet ihmiset nähdään yhteiskunnassa, voimavarana vai taakkana ja kuinka esimerkiksi ikääntyneisiin työntekijöihin suhtaudutaan. Gerontologian tutkimuskeskuksessa tutkimme ikääntyneiden ihmisten elämän kirjoa eri vaiheineen ja sävyineen.
TRAILS-hanke pyrkii lisäämään ymmärrystä psyykkisen kehityksen koko kirjosta
Juuri Suomen Akatemian rahoituksen saaneessa TRAILS-hankkeessa (Developmental Psychological Perspectives on Transitions at Age 60: Individuals Navigating Across the Lifespan) tarkastelemme mielen hyvinvointia ennakoivia tekijöitä ja mekanismeja noin 60-vuotiaana alkavan myöhäisen aikuisiän vaiheessa. Tutkimuksen uuden aineistonkeruun on tarkoitus käynnistyä vuoden 2020 alussa, ja seuranta-asetelma mahdollistaa 60-vuotiaiden tarkastelun lisäksi pitkän aikavälin kehityspolkujen analysoinnin. Tarkastelun kohteena ovat eläköitymisen, isovanhemmuuden, terveyshuolien ja muuttuvien vapaa-ajan aktiviteettien tai niiden ennakoinnin yhteydet hyvinvointiin sekä yksilöllisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden rooli näissä yhteyksissä. TRAILS perustuu JYLS-pitkittäistutkimukseen (the Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development), jonka professori Lea Pulkkinen aloitti vuonna 1968 ja jossa samojen ihmisten kehitystä on tähän mennessä seurattu 8-vuotiaasta 50-vuotiaaksi asti.
Tavoitteenamme on luoda uutta teoreettista ymmärrystä yksilöllisten ja kehityksellisten tekijöiden merkityksestä myöhäisaikuisuuden siirtymävaiheessa ja erityisesti siitä, keiden psyykkinen toimintakyky on heikentynyt ja miksi, ja ketkä taas elävät psyykkisesti tyydyttävää elämänvaihetta. Tämä elämänvaihe luo puolestaan perustan elämän seuraaville vuosikymmenille.
Blogin kirjoittaja Katja Kokko on psykologian dosentti, GERECin johtaja ja tutkimusjohtaja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Hän johtaa TRAILS-hanketta.
Kirjoittaja kiittää kollegoita, erityisesti dosentti, erityisasiantuntija Päivi Fadjukoffia, joka kuuluu TRAILS-tutkimusryhmään, blogin kommentoinnista.
