Milla Saajanaho: Edessa loistava tulevaisuus?
Mielekkään elämän eläminen tässä hetkessä on vaikeaa, jos uskoa tulevaisuuteen ei ole. Niinpä toivoisi, että myös vanhuudessa ihmiset uskoisivat huomiseen päivään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kun kerron tutkivani iäkkäiden ihmisten tavoitteita, tyypillinen vastareaktio on kysymys: ”onko niitä?”. Intuitiivisesti monet tuntuvat ajattelevan, että vanhuudessa ei enää ole syytä tai tarvetta asettaa itselleen tavoitteita – ehkä iäkkäät elävät hetkessä, päivä kerrallaan, tai vain menneitä muistellen, eikä tulevaisuutta ainakaan suunnitella mitenkään.
Kuitenkin vastaan usein kohtaamaani kysymykseen – on niitä. Tutkimustemme mukaan lähes kaikki iäkkäät, yli 75-vuotiaat, henkilöt osaavat nimetä ainakin yhden itselleen tärkeän tavoitteen. Usein ne liittyvät terveyteen ja toimintakykyyn, läheisiin ihmissuhteisiin ja itselle tärkeisiin harrastuksiin, suuruuksia ei enää tarvitse tavoitella. Jotenkin sitä itsekin kuitenkin hämmästyy, kun 76-vuotias mies kertoo tavoitteekseen talon rakentamisen tai 86-vuotias rouva sanoo pyrkivänsä oppimaan englannin kielen. Myös toinen ääripää on tullut näkyviin, on iäkkäitä ihmisiä, joiden ainut tavoite on selviytyä jotenkin päivästä toiseen tai vain päästä taivaaseen. Ja myös niitä, joille tulevaisuuden ajattelu tuntuu mahdottomalta, ja jotka eivät kykene nimeämään yhtään tavoitetta elämälleen.
Iäkkäät ihmiset näyttävät myös helposti luopuvan tavoitteistaan. Vanheneminen ei ole helppoa, ja on ymmärrettävää, jos toimintakyvyn heikkenemisen myötä ei pyritä enää niin aktiiviseen elämään kuin ennen. Jotenkin tuntuu, että tyytyväisimpiä ovat ne iäkkäät ihmiset jotka pystyvät sopeutumaan iän mukanaan tuomiin muutoksiin ja muokkaamaan myös tavoitteitaan tarpeen mukaan. Vaarana on, että tavoitteista luopuminen johtaa passivoitumiseen, mikä ennestään lisää riskiä toimintakyvyn ongelmille. Ja miten käy elämänhalun, jos toimintakyvyn heiketessä tavoitteista luovutaan ja itselle tärkeiden asioiden toteuttaminen unohdetaan?
Elämän vanhuudessa tulisi olla mielekästä. Jo Aristoteles aikoinaan on sanonut, että ihmisen elämällä on merkitystä vain jos hän voi pyrkiä kohti tavoitteitaan. Vaikka vanhuudessa tulevaisuus näyttäytyy lyhyempänä kuin nuoruudessa, myös vanhuudessa on tulevaisuutta. Onkin tärkeää, että iäkkäitä ihmisiä voitaisiin tukea tavoitteisiinsa pyrkimisessä ja niiden muokkaamisessa siten, että myös toimintakyvyn heiketessä itselle tärkeisiin asioihin liittyvät tavoitteet voitaisiin säilyttää – muodossa tai toisessa.
Ja se päivä kerrallaan eläminenkin on ihan hyvä tavoite.
Milla Saajanaho
Tohtorikoulutettava