Laadullisella tutkimuksella kohti monipuolisempaa ymmärrystä vanhuudesta

Tässä blogikirjoituksessa pohdimme, miten vanhenemisen tutkimus voi hyötyä laadullisista tutkimusotteista, ja millaisena olemme itse kokeneet laadullisen aineiston keruun ja analysoinnin. Uskomme, että jokainen gerontologi tai vanhojen ihmisten parissa työskentelevä hyötyy vanhojen ihmisten haastattelemisesta ja heidän kokemuksiensa kuuntelemisesta.  

Kokemuksia laadullisen aineiston keräämisestä 

Vilhelmiina Lehto

Olemme molemmat tahoillamme keränneet ja hyödyntäneet laadullista aineistoa tutkimuksessa. Tutkimuksen myötä olemme huomanneet, että vaikka olemme lähteneet haastattelemaan vanhaa ihmistä jostakin tietystä aiheesta, olemmekin saaneet aineistoa, joka kertoo paljon muustakin. Alkuvaiheessa olimme toki hämillämme, kun joinakin kertoina haastattelutilanteessa haastateltava vastasi kysymykseemme aivan eri tavoin, kun olimme ajatelleet.  Tällaisessa tilanteessa haastattelija menee helposti hämilleen ja pyrkii siirtämään keskustelun takaisin siihen, mihin hän alun perin oli ajatellut sen kulkevan. Myöhemmin, aineistoa läpi käydessä, olemme kuitenkin huomanneet, kuinka juuri nämä ”poikkeamat” haastattelussa saattavatkin kertoa aiheesta enemmän kuin mikään muu. Niistä voi kenties nousta joitakin aivan uusia näkökulmia haastattelijan tutkimaan aihepiiriin. Nämä poikkeamat lisäksi tuovat esiin niitä ennakko-oletuksia, joita tutkijalla tietämättäänkin on tutkimaansa aihetta kohtaan ja myös osoittavat, kuinka mahdotonta ihmiselämää on mahduttaa johonkin tiettyyn ennalta määrättyyn muottiin. 

Haastatteluissa olemme havainneet, kuinka erilaisia vanhat ihmiset ovat. Pelkkä ikä ei kerro sellaista, minkä voisi yleistää koskemaan kaikkia saman ikäisiä. Tämä todella konkretisoitui meille vasta silloin, kun kohtasimme ikääntyneitä ihmisiä haastatteluissa, joiden aikana olimme kiinnostuneita juuri heidän elämästään, kokemuksistaan, ajatuksistaan ja mielipiteistään. Omat oletukset siitä, mitä on olla vanha, mitä on vanhuus ja kuka voidaan määritellä vanhaksi, ovat lentäneet romukoppaan. Vanhuus onkin erittäin laaja käsite. Jos ajatellaan vanhuuden alkavan jo 65-vuotiaana, mahtuu jäljellä oleviin vuosiin valtavan heterogeeninen, terveydeltä ja toimintakyvyltään erilainen, sekä maailmankatsomukseltaan ja kokemuksiltaan toisistaan eroava joukko. Laadullisin menetelmin voidaan saada näkyväksi tämä ihmiselämän moninaisuus. 

Laatua ikääntyneiden hoivaan 

Katariina Tuominen

Jos jotakin siis olemme laadullisia aineistoja kerätessämme ja niitä hyödyntäessämme havainneet, on se, että ihmiselämä on ihmeellisen moninaista. Sitä on mahdotonta selittää yksinkertaisesti ja ristiriidattomasti tai yrittää sovittaa yhteen muottiin. Ihminen voi helposti muuttua pelkäksi numeroksi, yhdeksi vanhaksi ihmiseksi muiden tutkittavien joukossa. Meille iäkkäiden ihmisten haastatteleminen on konkretisoinut sen, kuinka jokainen vanha ihminen on erilainen ja kokemusmaailmaltaan erityislaatuinen. Näin ollen myös hoivan laadusta keskusteltaessa emme voi olla painottamatta ihmisten omien kokemusten, ajatusten ja mielipiteiden huomioimista. 

Hoidon ja hoivan laadusta puhutaan paljon. Laki edellyttää ikääntyneille tarjottavien sosiaali- ja terveyspalveluiden olevan laadukkaita ja kunnan seuraavan ikääntyneiden palveluiden laatua. Mitä hoivan laatu vanhalle ihmiselle on? Voiko sitä arvioida mittaamalla hoitajan tai vaikka fysioterapeutin hoivakodin asukkaan hoitoon käyttämää aikaa? Jollekin nämä ovat aivan varmasti tärkeimpiä laadukkaan hoivan merkkejä. Mutta sitä ne eivät kenties ole kaikille. Kuka arvostaa kiireetöntä kohtaamista, kuka toivoo lempiruokaa, kuka haluaa lukea dekkaria myöhään illalla ja nukkua pitkään. Näitä yksilöllisiä toiveita emme saa selville kysymättä sitä ihmisiltä itseltään.  

Joku ehkä jo pohtii tällaisten tutkimustulosten yleistettävyyttä. Esimerkiksi yhden hoivakodin asukkaiden haastattelulla ei voida päätellä, että kaikki vastaavassa tilanteessa olevat kokevat asian samalla tavoin. Tuloksista voitaisiin kuitenkin päätellä, että esimerkiksi hoivan laatuun liittyvät kokemukset vaihtelevat ihmisten välillä, ja kokemukseen linkittyy laajempia yhteiskunnallisia ajattelutapoja ja käsityksiä. 

Hoivan tarvitsijoiden näkemyksiä ja kokemuksia on tarkasteltava tutkimuksen keinoin. Voi olla, että hoivan ja hoidon resursseja on mahdollista kohdentaa paremmin kohtaamaan ikääntyneen itsensä tarpeita ja toiveita. On vaarallista ajatella, että vanhat ihmiset ovat homogeeninen joukko ihmisiä, joilla on yhtenevät tarpeet. Vanhojen ihmisten kokemusten esiin tuominen ja tutkimustulosten nostaminen myös julkisen päätöksenteon pohjaksi on tärkeää, jotta palvelut ja hoiva perustuvat ihmisten todellisille tarpeille. 

Yhdessä ymmärrystä etsimässä  

Mielestämme pohtimisen arvoisia kaikille vanhuutta ja vanhenemista tutkiville ovat kysymykset siitä, miten vanhuutta ylipäätään voidaan tutkia ja mitä voimme siitä tietää. Mitä tutkimuksemme voi kertoa elämän ja kokemusten moninaisuudesta vanhuudessa, ja mitä jää kertomatta? Laadullisin menetelmin voidaan ihmiselämän moninaisuutta ja vanhojen ihmisten heterogeenisuutta tehdä näkyväksi.  

Kuitenkin myös laadullisessa tutkimuksessa joudutaan tätä moninaisuutta usein tiivistämään ja yksinkertaistamaan. Tutkijan tekemät valinnat vaikuttavat siihen, mitä lopulta tutkimusartikkeliin päätyy ja millä tavoin kerrottuna. Laadullinen tutkimus, kuten tutkimus yleensäkään, ei ole vapaata tutkijan ennakko-oletusten, aikaisemman tiedon ja tulkintojen, tai erilaisten tutkimusasetelmien asettamista rajoitteista. Oli kyseessä millaiset tutkimusmenetelmät tahansa, jää ihmiselämän ihmeellisyydestä aina jotain myös ymmärryksemme ulkopuolelle. Tämän vuoksi tarvitaankin monipuolista, vanhuutta ja vanhenemista eri keinoin ja eri näkökulmista tarkastelevaa tutkimusta laajemman ymmärryksen muodostamiseksi. 

Laadulliset tutkimusmenetelmät ovat yksi olennainen osa gerontologin työkalupakkia. Erityisen tärkeä työkalu se on silloin, kun haluamme avata sellaisia ovia, joiden takana piilee yhä vain monipuolisempi, värikkäämpi ja persoonallisempi kuva vanhuudesta. 

Kirjoittajat työskentevät väitöskirjatutkijoina Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa (terveystieteet). He toimivat myös Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön (CoE AgeCare) Tampereen tutkimusryhmässä.