Kevyt liikkuminen voi hidastaa ikään liittyvää luun menetystä

Iäkkäiden luut hyötyvät kevyestä liikunnasta, selviää tuoreessa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa. Vähän liikkuvien iäkkäiden kevyt liikkuminen oli yhteydessä lonkan alueen vahvempaan ja tiheämpään luukudokseen. Luustoterveydelle edullisena pidettyjä kovia tärähdyksiä ei tutkittaville juuri kertynyt.

– Olimme yllättyneitä, että kevyt liikkuminen oli selvästi yhteydessä reisiluun luun lujuuteen, mutta kovatehoinen liikkuminen tai tärähdykset eivät, väitöskirjatutkija Tiina Savikangas liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kommentoi.

Tulos oli yllättävä, sillä nimenomaan kovia tärähdyksiä sisältävää liikuntaa, kuten hyppelyä ja juoksua, on pidetty voimaharjoittelun ohella myös iäkkäiden luuston kestävyyden kannalta tehokkaimpana liikuntana. Päivittäisen liikkumisen yhteydestä luun lujuuteen on iäkkäillä aiemmin tehty vain vähän tutkimusta, eikä liikkumista ole juurikaan tarkasteltu yksittäisten tärähdysten tasolla. Tässä tutkimuksessa aktiivisuusmittarilla mitattua liikkumista analysoitiin useilla eri tavoilla, niin liikkumisen tehoon kuin yksittäisten tärähdysten voimakkuuteen perustuen.

– Todennäköisesti luun muodostumisen kannalta tarpeeksi kovia tärähdyksiä, kuten juoksuaskelia tai hypähdyksiä, oli tämän tutkimuksen osallistujilla niin vähän ja harvakseltaan, että yhteyttä ei siksi havaittu. Runsas määrä jaloillaan oloa ja kevyttä liikkumista voi kuitenkin riittää ehkäisemään luun menetystä niillä iäkkäillä, jotka harrastavat vain vähän liikuntaa, Savikangas kertoo.

Reisiluun lujuus on merkittävä lonkkamurtumalta suojaava tekijä, ja luuston kestävyys onkin tärkeää niin iäkkään itsensä kuin yhteiskunnankin kannalta. Lonkkamurtumat ovat iäkkäillä yleisiä, ja ne voivat johtaa pitkiin sairaalajaksoihin ja huomattavaan toimintakyvyn alenemiseen. Tästä puolestaan aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Vaikka kevyen liikkumisen ja luun lujuuden välisistä syy-seuraussuhteista ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä johtopäätöksiä, kannustavat tutkimuksen tulokset korvaamaan paikallaanoloa kevyellä liikkeellä.

– Tässä tutkimuksessa vain kevyt liikkuminen oli yhteydessä luuston parempaan kestävyyteen, mutta aiempi tutkimusnäyttö kannustaa kuitenkin tekemään mahdollisuuksien mukaan voimaharjoittelua ja esimerkiksi hyppelyä tai reippaita pyrähdyksiä kävelylenkin lomassa, Savikangas muistuttaa.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettuun PASSWORD-tutkimukseen osallistui 314 70–85-vuotiasta miestä ja naista, jotka liikkuivat ennen tutkimuksen alkua suositeltua vähemmän. Heistä 284 oli mukana tässä osatutkimuksessa, jossa selvitettiin tutkimuksen alussa aktiivisuusmittarilla mitatun liikkumisen yhteyttä koko reisiluun yläosan ja reisiluun kaulan luun mineraalimäärään ja -tiheyteen sekä reisiluun kaulan rakenteellisiin ja lujuusominaisuuksiin. PASSWORD-tutkimusta johtaa liikuntagerontologian professori Sarianna Sipilä, ja sitä on rahoittanut Suomen Akatemia.

Alkuperäinen artikkeli:

Savikangas T, Sipilä S & Rantalainen T. 2021. Associations of physical activity intensities, impact intensities and osteogenic index with proximal femur bone traits among sedentary older adults. Bone. 143: 115704. https://doi.org/10.1016/j.bone.2020.115704

Lisätietoja: 

Väitöskirjatutkija Tiina Savikangas, tiina.m.savikangas@jyu.fi, 050 415 6353