Ikääntyneille suunnatuissa elintapainterventioissa on huomioitava moniammatillinen yhteistyö, työn koordinointi ja ammattilaisten riittävä osaaminen
Ikääntyneille suunnatun elintapaintervention jalkautumista terveydenhuollon rakenteisiin tulee tukea kiinnittämällä huomiota moniammatilliseen yhteistyöhön ja resursseihin, ikääntyneiden yksilöllisiin tarpeisiin sekä intervention soveltuvuuteen ikääntyvien arkeen
Interventiolla tarkoitetaan terveydenhuollossa ja hyvinvoinnin edistämisessä väliintuloa ja toimenpiteitä, jolla pyritään vaikuttamaan yksilön tai ryhmän terveydentilaan tai käyttäytymiseen. Suomalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima FINGER-tutkimus on osoittanut, että ikääntyneille suunnatulla monitahoisella interventiolla, johon kuuluu liikuntaohjausta, ravitsemusneuvontaa, kognitiivista harjoittelua sekä sydän- ja verisuonisuonitautien riskitekijöiden ehkäisyä on merkittäviä vaikutuksia ikääntyneiden fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn sekä elämänlaadun ylläpitämisessä. Tällä hetkellä lisää tutkimusnäyttöä elintapaintervention hyödyistä kertyy WorldWideFingers -tutkimusverkoston alla yli 40 maassa toteutettavissa vastaavista interventioista (www.alz.org/wwfingers).
Tutkimusasetelmassa testattujen interventioiden siirtäminen terveydenhuollon käytäntöihin ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Implementaatiotutkimuksen avulla voidaan selvittää tutkimusnäytön jalkauttamisen haasteita ja jalkauttamista tukevia tekijöitä. FINGER-ryhmän tutkijana toimivan, GEREC:n tenure track -professori Jenni Kulmalan ja kollegoiden European Journal of Public Health -lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa selvitettiin käytännön terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta niitä tekijöitä, joihin tulisi kiinnittää huomiota, jotta ikääntyneille suunnatun elintapaohjelman jalkautuminen onnistuisi tehokkaasti.
Elintapaintervention jalkauttamisen haasteet ja jalkauttamista tukevien tekijät liittyvät terveydenhuollon rakenteisiin ja resursseihin, interventiota saaviin ikääntyneisiin henkilöihin sekä intervention toteuttamisen käytäntöihin. Rakenteiden ja resurssien näkökulmasta tulee huolehtia mm. moniammatillisen yhteistyön toimivuudesta ja aivoterveyden edistämisen integroimisesta jo olemassa oleviin muiden kansansairauksien terveydenedistämistoimiin. Lisäksi aivoterveyden ylläpitoon tähtäävällä työllä tulisi olla selkeä johto ja koordinaatio. Tiedon lisäämisen tarvetta on ammattilaisten, opiskelijoiden sekä poliittisten päättäjien keskuudessa. Ikääntyneisiin henkilöihin kohdistuvissa interventioissa tulee huomioida myös interventiota saavien henkilöiden yksilöllisyys, kivut, toimintakyvyn rajoitteet ja sairaudet, jotka saattavat muodostua esteeksi terveydenedistämistoimien onnistumiselle. Edelleen iäkkäiden keskuudessa aivoterveyden edistämiseen liittyvässä tiedossa on puutteita ja muistisairauksien vahva negatiivinen leima saattaa estää ennaltaehkäiseviin interventioihin osallistumisen.
Interventiota suunnitellessa tulee huomioida yhteistyön mahdollisuudet muun muassa järjestötoimijoihin ja muihin sidosryhmiin. Huomiota tulee kiinnittää siihen, miten tavoitetaan erityisesti riskiryhmään kuuluvat henkilöt, joiden osallistaminen elintapainterventioihin ja ohjaukseen voi olla haastavaa. Ohjauksessa on pyrittävä yksilölliset tarpeet huomioivaan ohjaukseen sekä hyödynnettävä ryhmätoiminnan ja sosiaalisen tuen motivaatiota lisäävää vaikutusta. Tärkeää on huomioida ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi, ei vain keskittyä tietyn sairauden ennaltaehkäisyyn.
Tutkimusartikkeli Facilitators and barriers to implementing lifestyle intervention programme to prevent cognitive decline on julkaistu European Journal of Public Health -lehdessä.
Lisätietoja: Jenni Kulmala, tenure track -professori, p. 050 439 5422
