Ikääntyneiden sairaalahoitopäivien määrä notkahti koronapandemian alussa
Ikääntyneiden sairaalahoitopäivien määrä väheni voimakkaasti, kun koronarajoitukset alkoivat vuonna 2020. Vaikka väheneminen oli melko lyhytaikaista, se saattoi viivästyttää ikääntyneiden tarvitseman hoidon saamista merkittävästi. Palveluissa näkyy myös pidempiaikainen muutos, jossa ympärivuorokautisten palvelujen peittävyys ja hoitopäivien määrä vähenevät, mutta kotiin tuotavat palvelut eivät lisäänny vastaavasti.
Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö muuttui merkittävästi koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi keväällä 2020. Taustalla oli yhtäältä se, että suunniteltuja hoitoja peruttiin, koska terveydenhuollon resursseja haluttiin kohdentaa koronavirustautiin sairastuneiden hoitoon, ja toisaalta se, että osa ikääntyneistä saattoi perua hoitoja tai jättää hakeutumatta hoitoon tartunnan pelon vuoksi. Tämän lisäksi tiedettiin, että hoitojaksot sairaaloissa ovat lyhentyneet ja ympärivuorokautisen hoidon peittävyys on laskenut jo vuosia. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten nämä muutokset näkyivät ikääntyneiden sote-palvelujen käytössä vuosina 2018–2020, ja missä määrin muutokset olivat erilaisia eri ikä- ja sukupuoliryhmissä.
Hoitopäivien määrä sairaalassa 10 000 henkilöä kohden väheni selvästi vuoden 2020 maalis-huhtikuussa, erityisesti miesten vanhimmassa ikäryhmässä (90+ vuotta). Tämän jälkeen hoitopäivien määrä kasvoi kohti aikaisempien vuosien määriä. Joulukuussa hoitopäivien määrä väheni jälleen.
Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olleiden osuus oli pienempi vuonna 2020 kuin vuonna 2018, ja hoitopäivien määrä 10 000 henkilöä kohden väheni jonkin verran, erityisesti vanhimpien naisten joukossa. Kotihoitokäyntien määrä pysyi samana koko tutkimusajan, eli sillä ei kompensoitu vähentynyttä ympärivuorokautisen hoidon määrää.
– On huolestuttavaa, että hoidon määrä laskee erityisesti vanhimpien ihmisten joukossa, sillä ei ole näyttöä siitä, että heidän hoidontarpeensa olisi vähentynyt, sanoo dosentti Leena Forma Laurea-ammattikorkeakoulusta ja Tampereen yliopistosta.
Pitkäaikaishoitopäivien määrä ei muuttunut koronarajoitusten alkaessa, sillä se on luonteeltaan pysyvää, eikä koronarajoituksilla siksi ollut vaikutusta hoitopäivien määrään.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun arvioidaan koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitusten seurauksia ikääntyneiden terveyteen, hyvinvointiin ja palvelujenkäyttöön. Pandemiaan liittyvän lyhytaikaisen muutoksen lisäksi meneillään on merkittäviä heikennyksiä palvelujen saatavuudessa.
– Myös tämän pidempiaikaisen muutoksen seurausten arviointi olisi erittäin tärkeää, toteaa Leena Forma.
Jatkossa on tärkeää tutkia koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitusten pidempiaikaisia vaikutuksia ikääntyneiden hoitoon ja hoidontarpeeseen sekä sitä, missä määrin rajoitukset ja niiden seuraukset osuivat eri väestöryhmiin.
Tutkimuksessa käytettiin rekisteriaineistoa, johon on yhdistetty tietoja Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekistereistä. Tutkimusjoukkoon kuuluivat kaikki Suomessa asuvat vähintään 70-vuotiaat henkilöt vuosilta 2018, 2019 ja 2020, yhteensä 1 032 076 henkilöä.
Lue lisää: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147249/YP2304_Formaym.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lisätietoja:
Leena Forma
erikoistutkija, Laurean ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto
Leena.Forma@laurea.fi
COCTEL-hanke: https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/pitkaikaisyyden-vallankumous-ja-sen-seuraukset-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-kaytolle-ja
