Väitös: 12.2.2016 Tavoitteista mielekkyyttä vanhuuteen (Saajanaho)
Väitös: 12.2.2016 Tavoitteista mielekkyyttä vanhuuteen (Saajanaho)
TtM, KM Milla Saajanahon gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan ”Personal goals in old age – relationships with resources in life, exercise activity and life-space mobility” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Boo Johansson (Göteborgin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto).
Elämän mielekkyys on tärkeää kaikissa elämänvaiheissa, mutta sen tarve tai mahdollinen puute saattaa korostua vanhuudessa, jolloin terveys ja toimintakyky usein heikkenevät. Erilaiset päämäärät voivat lisätä elämän mielekkyyttä ja siksi onkin hämmästyttävää, ettei iäkkäiden ihmisten tavoitteita ole aiemmin juurikaan tutkittu. Väitöstutkimuksessaan Saajanaho selvitti, minkälaisia tavoitteita iäkkäillä ihmisillä on, miten voimavarat elämän eri osa-alueilla vaikuttavat niiden asettamiseen ja miten tavoitteet voivat kannustaa iäkkäitä ihmisiä liikkumaan ja laajentamaan elinpiiriään.
– Ensimmäinen havaintoni oli, että iäkkäillä ihmisillä on mitä moninaisimpia tavoitteita elämässään, golfmatkojen toteuttamisesta haitarinsoittoon ja kirjan kirjoittamiseen. Toisaalta joidenkin pyrkimykset ovat hyvinkin vaatimattomia, kuten kesällä ulos pääseminen tai päivittäisistä kodin askareista selviytyminen, Saajanaho toteaa.
Elämän voimavarat voivat rajoittaa tavoitteiden asettamista
Tutkimukseen osallistuneiden, 66–90-vuotiaiden miesten ja naisten, tavoitteet liittyivät useimmin terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, mutta myös erilaisiin harrastuksiin, matkusteluun ja ihmissuhteisiin liittyvät pyrkimykset olivat yleisiä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia tavoitteiden asettamiseen.
– Yksin asuvissa oli enemmän niitä, joilla ei ollut lainkaan tavoitteita elämässään. Toisaalta heikentynyt liikkumiskyky näyttää rajoittavan monien mielekkään elämän kannalta tärkeiden tavoitteiden asettamista. Niillä iäkkäillä ihmisillä, joilla oli kävelyvaikeuksia, oli vähemmän ihmissuhteisin, harrastuksiin ja liikuntaan liittyviä pyrkimyksiä, Saajanaho sanoo.
Yksi keskeinen havainto Saajanahon tutkimuksessa oli, että aktiivisuuteen tähtäävien tavoitteiden avulla iäkkäät ihmiset pystyivät ylläpitämään laajempaa elinpiiriä, terveydestä ja toimintakyvystä riippumatta. On syytä kuitenkin muistaa, että kun liikkumiskyky on heikentynyt, liikkeelle lähteminen voi olla vaikeaa ilman toisen ihmisen apua. Saajanaho toivookin, että yhteiskunnassa panostettaisiin enemmän iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksiin osallistua omien toiveidensa mukaiseen toimintaan. Esimerkiksi kuljetusapua ja vapaaehtoisia ulkoilu- ja harrastuskavereita voitaisiin tarjota enemmän.
– Käytännön vanhustyössä voitaisiin enemmän kuunnella kunkin ihmisen yksilöllisiä tavoitteita ja rohkaista ihmisiä myös toteuttamaan niitä. Niiden ei tarvitse olla suurellisia, vaan pienistäkin pyrkimyksistä voi saada elämään mielekkyyttä. Toimintakyvyn kannalta olisi kuitenkin hyvä, jos pyrkisi säilyttämään aktiivisen otteen elämään ja myös liikkumaan mahdollisuuksiensa mukaan, Saajanaho toteaa.
Saajanahon väitöstutkimus toteutettiin Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteisessä Gerontologian tutkimuskeskuksessa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden tiedekunta ja terveystieteiden laitos, Suomen Akatemia sekä Opetus- ja Kulttuuriministeriö.
Lisätietoja:
Milla Saajanaho, puh. 040 805 4536, milla.saajanaho@jyu.fi
Viestintäharjoittelija Hanna Koskinen, puh. 040 805 44 83, hanna.ka.koskinen@jyu.fi
Milla Saajanaho kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Kilpisen lukiosta vuonna 1995. Hän valmistui kasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2008 pääaineena aikuiskasvatustiede ja terveystieteiden maisteriksi vuonna 2011 pääaineena gerontologia ja kansanterveys. Hän on työskennellyt tohtorikoulutettavana terveystieteiden laitoksella vuodesta 2011 alkaen.
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 234, 97 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; 234, ISBN 978-951-39-6524-2 (nid.), ISBN 978-951-39-6525-9 (PDF). Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@jyu.fi
Abstract:
Participation in activities according to one’s personal goals is a central component of active aging. This study explored what kinds of personal goals older people have, how these goals change over the years, and how they relate to resources in life. The cross-sectional and longitudinal associations of personal goals with exercise activity and life-space mobility were also examined.
The thesis forms part of two larger studies: Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) and the Finnish Twin Study on Aging (FITSA). Data on 824 men and women from the LISPE study (mean age 80.1 y), and 308 women from the FITSA study (mean age 71.2 y) were analyzed. Personal goals were obtained with a revised version of the Personal Project Analysis. Measures of life resources, mobility limitation and physical activity were self-reported. Life-space mobility was assessed with the University of Alabama at Birmingham Study of Aging Life-Space Assessment.
Health maintenance goals were the most commonly reported and they correlated with good health resources. In contrast, recovery goals were more often reported by people with poor health and functioning. Good health resources were associated with goal setting related to other people, leisure-time activities and physical activities. Activity goals were often abandoned with aging, at least partly due to mobility decline. Exercise-related goals correlated with higher exercise activity both cross-sectionally and longitudinally. Life-space mobility was higher among those with goals related to activeness in daily life, mental health, and exercise when compared to those not reporting such goals. Over the two-year follow-up, goals related to maintaining functioning predicted higher life-space mobility – an indicator of community participation.
Poor health and functioning may prevent older people from engaging in active goals in their lives. However, goal engagement may also promote active aging and participation, even in the face of decline in health and functioning. Therefore, older people should be encouraged to actively strive for personal goals in their lives.
Keywords: Personal goals, aging, physical activity, mobility limitation, life-space mobility, life-span development, developmental regulation
Lisätietoja
Tohtorikoulutettava Milla Saajanaho
milla.saajanaho@jyu.fi
+358408054536
Terveystieteiden laitos
