Tutkimusjulkaisu – Tunnustamisfilosofia ja vanhustyö
Tuoreessa artikkelissaan väitöskirjatutkija Jari Pirhonen Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksiköstä pohtii pitkäaikaishoidossa elävien vanhojen ihmisten persoonan tunnustamisen problematiikkaa. Artikkeli yhdistää filosofista tunnustamisen teoriaa hoitotyöhön ja herättelee lukijaa pohtimaan pitkäaikaishoidon ympäristöjä asukkaiden ihmisyyttä ja persoonuutta kunnioittavina ja tukevina ympäristöinä.
”Nykyisessä vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidossa toimintafilosofia on monilta osin kopioitu kritiikittömästi terveydenhoidon puolelta. Hoitojärjestelmän tarkoitus on nimenomaan tunnistaa erilaisia asioita, mutta samalla ihmisen tunnustamisen merkitystä ei ehkä huomata. Tarkoitan väitteelläni sitä, että esimerkiksi palvelutalossa asukkaiden sairauksia, toimintakykyvajeita ja tietysti myös voimavaroja osataan tunnistaa ja ottaa huomioon toiminnassa. Asukkaat määrittyvät tällöin usein hyvinkin ulkoisten ominaisuuksiensa kautta”, Pirhonen toteaa.
Pitkäaikaishoidon toimintafilosofian pitäisi Pirhosen mukaan kuitenkin rakentua lähtökohtaisesti asiakkaiden persoonuuden tukemisen ympärille. ”Pitkäaikaishoidossa ei itse asiassa olla hoidossa, siellä asutaan ja eletään. Sen pitäisi olla kaiken toiminnan lähtökohta”, Pirhonen painottaa. Persoonuuden tukemiseen Pirhonen on etsinyt välineitä tunnustamisen filosofiasta. ”Esimerkiksi ajatus siitä, että voimme olla persoonia vain niin kauan, kuin muut meidät persooniksi tunnustavat on heuristinen pitkäaikaishoidon kontekstissa. Tunnustamisella on oikeasti suuri vaikutus vanhan ihmisen mahdollisuuksiin pitää yllä elämänikäistä identiteettiään esimerkiksi palvelutaloon muuttamisen jälkeen. Henkilöstö voi kohdella ihmistä joko hoidokkina tai sitten se voi tukea ihmisen aiemman identiteetin säilymistä. Jälkimmäiseen tarvitaan mm. asukkaan tuntemista eli häneen persoonana tutustumista ja hänen omaistensa arvostamista ja palvelutalon toimintaan mukaan ottamista”, Pirhonen jatkaa.
Artikkelissaan Pirhonen soveltaa tunnettujen tunnustamisen teoreetikkojen Axel Honnethin, Arto Laitisen ja Erik Ringmarin ajatuksia persoonan tunnustamisesta palvelutalokontekstiin. ”Tunnustamisen teoria olisi hyvä ottaa mukaan hoitohenkilöstön eettisen osaamisen koulutukseen tulevaisuudessa. Pitkäaikaishoitoon muuttavan vanhan ihmisen identiteetin pysyvyys on koetuksella monista syistä. Ikääntymismuutokset ja toimintakykymuutokset haastavat jo sinänsä vanhan ihmisen identiteetin ja persoonan pysyvyyttä, samoin hyvin usein dementoivat sairaudet. Kun siihen vielä lisätään aiemman kodin, naapuruston ja usein myös sosiaalisten suhteiden menetyksen kaltaiset psykososiaaliset menetykset, niin haaste on selvä. Siihen ei enää missään nimessä tarvita pitkäaikaishoidon rooliodotusten tuomia identiteetin muutospaineita. On ihan eri asia tulla kohdatuksi ihmisenä kuin potilaana”, Pirhonen painottaa.
Tutkimusartikkeli:
Pirhonen J. (2015) Tunnustaminen ja sen vastavuoroisuus vanhustyössä. Gerontologia 29(1): 25–34.
Lisätietoa:
Väitöskirjatutkija Jari Pirhonen, 050 318 7336, jari.pirhonen@uta.fi