Tutkijan kansainvälinen liikkuvuus osa II

Mari Aaltonen kirjoitti edellisessä blogitekstissä kokemuksiaan tutkijan kansainvälisestä liikkuvuudesta ja siihen liittyvistä valmisteluista. Jatkan samasta aiheesta omien kokemusteni pohjalta keskittyen vierailun tutkimukselliseen ja muuhun antiin.

Työntekoa lokakuisessa Floridassa

Pääsin syksyn pimeyttä pakoon Floridaan, ja vietin kaksi kuukautta professori Antonio Terraccianon työryhmässä Floridan osavaltion yliopistossa Tallahasseessa. Vierailuni oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa PATHWAY-hanketta, jossa tutkimme persoonallisuuden ja fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä. Professori Terracciano on maailman tunnetuimpia tutkijoita persoonallisuuden ja terveyskäyttäytymisen välisten yhteyksien saralla ja toimii yhteistyökumppanina PATHWAY-hankkeessa.

Vaikka vierailua oli valmisteltu pidemmän aikaa, sain lopullisen vahvistuksen vierailun päivämäärille vain paria viikkoa ennen lähtöä. Lentojen ja majoituksen varaaminen piti siis hoitaa pikaisella aikataululla. Omalla kohdallani muut järjestelyt sujuivat suhteellisen helposti, sillä mieheni pystyi tekemään etätöitä parin kuukauden ajan ja kissa pääsi hyvään hoitoon vanhemmilleni matkan ajaksi.

Lämmin vastaanotto

Vastaanotto Tallahasseessa oli ilmaston lisäksi myös muilla tavoin lämmin. Eräs tutkimusryhmän sveitsiläinen tutkijatohtori saapui hakemaan meidät lentokentältä. Pian paljastuikin, että hän oli tehnyt väitöskirjaansa Zurichin yliopistossa samaan aikaan, kun olin itse ollut siellä tutkimusvierailulla pari vuotta aiemmin. Olimme siis jo kertaalleen työskennelleen samassa rakennuksessa toisistamme tietämättä.

Myös yliopistolla vierailustani oli huolehdittu erinomaisesti. Minulle oli varattu työpiste läheltä professori Terraccianoa, joten yhteistyön tekeminen sujui helposti. Tutkimusryhmä oli Gerontologian tutkimuskeskukseen verrattuna pieni ja tiivis: tutkijoita oli vajaa 10 ja kaikkien tutkimusaiheet keskittyivät persoonallisuuteen ja kognitioon ikääntyneillä henkilöillä. Tutkimusryhmän säännöllisissä tapaamisissa jokainen kertoi oman tutkimuksen etenemisestä ja esiin tulleita haasteita pohdittiin yhdessä.

Tutkimuksen kannalta vierailu tuntui eräänlaiselta kirjoittamisretriitiltä. Aikaerosta johtuen työpäiväni alkoi samoihin aikoihin kuin se Suomessa jo päättyi. Aamulla vastattuani sähköposteihin sain siis olla loppupäivän sähköposteilta rauhassa. Lisäksi Suomessa kalenteri tuppaa täyttymään kaikenlaisista yliopistoelämään liittyvistä menoista, mutta tutkimusvierailuni aikana ainoat merkinnät kalenterissa olivat tutkimusryhmän tapaamiset parin viikon välein. Sain siis keskittyä datan analysointiin ja artikkeleiden kirjoittamiseen täysipäiväisesti.

Työkulttuurin erot

Tutkijat tekivät pitkää päivää ja töiden tekeminen myös viikonloppuisin oli yleistä. Vaikka ylitöitä ei työnantajan puolelta mitenkään edellytetty, eri puolilta maailmaa tulleet tutkijatohtorit kokivat postdoc-kauden mahdollisuutena edistää omaan uraansa ja halusivat saada mahdollisimman paljon aikaiseksi.

Jyväskylän Gerontologian tutkimuskeskuksessa olen tottunut säännöllisiin kahvitaukoihin ja lounasaikaan, mutta vierailukohteessani tällaista taukokulttuuria ei ollut. Kahvia keitettiin vain silloin tällöin, mutta se oli sitäkin parempaa italialaisella Moka-keittimellä tehtyä vahvaa kahvia. Lounasseuraa oli tarjolla vaihtelevasti, sillä välillä tutkijat eivät malttaneet pitää erillistä lounastaukoa. Lisäksi eurooppalaiset postdocit hyödynsivät aikaeron vuoksi usein lounastauon kotimaan puheluihin.

Mitä vierailusta jäi käteen?

Ensinnäkin opin tutkimusryhmältä paljon sekä heidän ydinosaamisalueestaan persoonallisuudesta että ylipäätään heidän tavoistaan tehdä tutkimusta. Sain vierailun aikana hyvin edistettyä omia tutkimusartikkeleitani. Uusien ideoiden pohjalta olen tehnyt jo yhden rahoitushakemuksenkin.

Pääsin tutustumaan eri puolelta maailmaa oleviin tutkijoihin. Erityisesti tutkijatohtoreiden porukka oli tiivis ja sain myös uusia ystäviä. Tutkimusryhmän jäsenet järjestivät meille myös monenlaisia vapaa-ajan kokemuksia ja pääsimme muun muassa näkemään alligaattoreita ja paikallista luontoa sekä osallistumaan Kiitospäivän aterialle.

Floridasta puhuttaessa on syytä mainita myös palmut ja ilmasto. Tutkijan perustyöhön maisemilla ei ollut vaikutusta, mutta sekä työmatkoja pyöräillessä että vapaa-ajalla nautin valosta, vihreydestä ja lämmöstä. Kahdessa kuukaudessa niihin ei vielä ehtinyt kyllästyä. Vaikka tutkijan työssä onkin omat haasteensa, palmuja katsellessa olin hyvin kiitollinen tämän työn tarjoamista mahdollisuuksista ja kokemuksista.

Kirjoittaja Tiia Kekäläinen toimii tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa.