Pohjoismainen rekisteritutkimus tarkastelee koulutustason nousun vaikutusta elinajanodotteeseen 65-vuotiaana

Koulutustaso on yhteydessä materiaalisiin ja sosiaalisiin resursseihin ja muun muassa sijoittumiseen työmarkkinoilla. Pohjoismaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten koulutustason nousu on vaikuttanut 65-vuotiaiden elinajanodotteen kehitykseen vuosina 2001–2015. Tutkimuksen mukaan, koulutustason nousulla on positiivinen vaikutus kokonaiselinajanodotteeseen, mutta koulutusryhmien väliset erot elinajanodotteessa ovat pysyneet samalla tasolla ja jopa kasvaneet tutkimusjakson aikana.

Yhä suuremmalla osalla yli 65-vuotiaista on kansakoulun jälkeinen koulutus. Koulutustaso määrittää käytettävissä olevia materiaalisia ja sosiaalisia resursseja ja tiedetään, että korkean koulutuksen omaavilla on parempi terveys ja pidempi elinajanodote kuin vähemmän kouluttautuneilla. Enroth ja kumppanit tarkastelivat koulutusryhmittäin, miten 65-vuotiaiden elinajanodote on kehittynyt Pohjoismaissa vuosina 2001–2015. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli se, kuinka suuri osa elinajanodotteen kasvusta selittyy väestön koulutustason nousulla. Koulutustason nousua kuvaa esimerkiksi se, että suomalaisilla naisilla vain kansakoulun käyneiden osuus laski 17 prosenttiyksikköä ja korkeakoulun käyneiden osuus nousi 8 prosenttiyksikköä 65-vuotiaassa väestössä vuodesta 2001 vuoteen 2015.

Tutkimus osoittaa, että elinajanodote 65-vuotiaana on kasvanut kaikissa koulutusryhmissä (kansakoulu, keskiasteen koulutus ja korkea-asteen koulutus) Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, ja että erot koulutusryhmien välillä elinajanodotteessa ovat kasvaneet muissa maissa paitsi Suomessa. Suomessa elinajanodote 65-vuotiaana kasvoi miehillä lähes kaksi vuotta (16,2 vuodesta 17,9 vuoteen) ja naisilla yli vuoden (20,1 vuodesta 21,5 vuoteen) 15 vuoden aikana. Tästä nopeasta elinajanodotteen kasvusta lähes 20 % selittyi koulutusrakenteen muutoksella. Koulutustason nousulla oli positiivinen vaikutus kokonaiselinajanodotteeseen, mutta koulutusryhmien väliset erot pysyivät samalla tasolla naisilla noin kahdessa ja miehillä kolmessa vuodessa.

Vaikka Pohjoismaat ovat tunnettuja samankaltaisesta hyvinvointivaltiomallista, tutkimus tuo esiin maiden välisiä eroja koulutusrakenteessa sekä elinajanodotteen kehityksessä ja siinä esiintyvissä koulutusryhmien välisissä eroissa.

– Norjassa, jossa koulututaso oli korkein, ero elinajanodotteessa kansakoulun ja korkeakoulun käyneillä kasvoi eniten ja oli suurin, jopa 4 vuotta. Koulutuksen merkitys urakehityksessä ja terveydelle hyödyllisten resurssien kertymisessä on kasvanut, mikä osaltaan selittää koulutusryhmien välisten erojen kasvua myös elinajanodotteessa, toteaa tutkijatohtori Linda Enroth Tampereen yliopistosta.

Koska Norja on Suomea edellä koulutusrakenteen muutoksessa, Enroth pohtii onko samankaltainen elinajanodotteen eriarvoisuuden kasvu näköpiirissä myös Suomen ikääntyvässä väestössä.

Tutkimuksessa käytettiin kansallisia rekisteritietoja, jotka käsittävät koko 65+ väestön neljässä Pohjoismaassa: Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa vuosina 2001-2015. Tutkimusta rahoittivat Social Inequalities in Ageing (SIA) sekä Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (Coe AgeCare). Tutkimus julkaistaan European Journal of Ageing -lehden erikoisnumerossa yhdessä seitsemän muun Social Inequalities in Ageing -projektin tutkimuksen kanssa.

Alkuperäinen julkaisu on avoimesti luettavissa: https://rdcu.be/cLqzO

Enroth, L., Jasilionis, D., Németh, L. et al. Changes in socioeconomic differentials in old age life expectancy in four Nordic countries: the impact of educational expansion and education-specific mortality. Eur J Ageing (2022). https://doi.org/10.1007/s10433-022-00698-y

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Linda Enroth

linda.enroth@tuni.fi