Muuttuvat käsitykset vanhuudesta – miten yli 90-vuotiaat elävät 2020-luvulla?

Ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyy monien mielikuvissa sairaudet, raihnaisuus ja hiljalleen hiipuva toimintakyky. Kuten Hans Roslingin muutama vuosi sitten julkaistussa Faktojen maailma kirjassa esitetään, mielikuvat eivät yleensä perustu tutkittuun tietoon vaan niiden taustalla saattavat vaikuttaa vanhentuneet käsitykset vanhoista ihmisistä. Toisaalta myös se, että uutisointi on nopeaa ja asiantuntevat toimittajat nostavat esille vanhojen ihmisten palveluihin ja kohteluun liittyviä epäkohtia saattaa vahvistaa mielikuvaa siitä, että ennen kaikki oli varmasti paremmin¹. On kuitenkin vaikea muistaa tarkalleen, minkälaista vanhojen ihmisten elämä oli esimerkiksi 20 vuotta sitten. Olisiko meidän siis aika päivittää, mitä oikeastaan tiedämme nopeimmin kasvavan väestön osan eli yli 90-vuotiaiden elämästä?

Aloitetaan 90-vuotiaiden määrän kasvusta. Se kertoo meille tarinaa maailmanlaajuisesta elinolojen kohentumisesta ja lääketieteen edistysaskelista. Suomessa 90-vuotiaiden määrä on tuplaantunut kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana ja määrän ennustetaan lähes kolminkertaistuvan nykyisestä 57 000 tulevien kahdenkymmenen vuoden aikana^2,3. Maailmanlaajuisesti saman ikäryhmän ennustetaan kasvavan 21 miljoonasta 48 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä⁴. Se että hyvin vanhoja on lukumääräisesti enemmän tarkoittaa sitä, että yhä useammalla on elossa ikätovereita ja myös puoliso, sillä miesten määrä on kasvanut 25 %:iin ikäryhmästä. Pitkäikäisyys myös koskettaa konkreettisesti meistä useimpia, sillä on yhä todennäköisempää että elämme itse, tai joku läheisistämme ja esimerkiksi lapsistamme elää hyvin pitkän elämän.

Tervaskannot 90+ hankkeessa olemme tutkineet vuodesta 1995 lähtien tamperelaisten 90-vuotiaiden ja sitä vanhempien terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua sekä muun muassa palvelujen tarvetta ja käyttöä. Tutkimuksemme mukaan nykypäivän 90-vuotiaat elävät puoli vuotta pidempään kuin heidän ikätoverinsa kaksikymmentä vuotta sitten ja he ovat pidempään toimintakykyisiä eli suoriutuvat päivittäisistä perustoiminnoista kuten pukeutumisesta ja sisällä liikkumisesta ilman toisen henkilön apua⁵. Sekä fyysinen että kognitiivinen toimintakyky ovat perusedellytyksiä kotona asumiselle ja nykyään jopa 70 % yli 90-vuotiaista asuu kotona. Tervaskannot 90+ tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet (60 %) ikäryhmästä elää elämäänsä ilman muistisairauksia mutta 90-vuotiaiden lukumäärän tuplaantumisen vuoksi kuluneiden kahdenkymmen vuoden aikana muistisairauksien kanssa elävien lukumäärä on kasvanut. Koska samaan aikaan ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevien osuus vastaavan ikäisestä väestöstä on laskenut⁶, kotona asuu yhä enemmän henkilöitä, joilla on jonkin asteinen muistisairaus.

Vain hyvin harva 90 vuotta täyttänyt on täysin terve, jos terveydellä tarkoitetaan sitä, että ihmisellä ei ole toimintakyvyn vajauksia tai sairauksia. Tutkimuksemme mukaan suurimmalla osalla on useita samanaikaisia sairauksia, joista yleisimpiä ovat verenpainetauti, sydänsairaudet, nivelrikko ja muistisairaus. Myös masennus on varsin yleinen sairaus tässä ikäryhmässä⁷. Sairauksien määrä näyttää lisääntyvän, mikä saattaa kuulostaa huonolta uutiselta, mutta tämän kehityksen taustalla on ennen kaikkea terveydenhuollon parempi toimivuus. Sairaudet löytyvät nykyisin aiemmassa vaiheessa kuin ennen, sairauksia osataan hoitaa paremmin, ja yhä vanhemmille ihmisille on hoitomuotoja, jotka aiemmin oli rajattu vain nuoremmille ihmisille. Tällöin sairauksien kanssa eletään pidempään, mikä johtaa sairauksien lisääntyvään määrään väestötasolla. Yhä saavutettavampi ja parempi terveydenhuolto ehkäisee myös sairauksiin liittyvää toimintakykyvajeiden syntymistä.

Sairastavuus ei ole sama asia kuin elämänlaatu, vaikka useiden sairauksien tiedetään vaikuttavan myös henkiseen hyvinvointiin. Miltä kuulostaa, että Tervaskannot 90+ tutkimuksessa lähes 85 % kertoo olevansa elämäänsä jokseenkin tai hyvin tyytyväisiä ja 80 % kokee yksinäisyyttä harvoin tai ei koskaan? Sairauksien runsaasta määrästä huolimatta lähes neljä viidestä kokee terveytensä keskiverroksi tai hyväksi ja vain vajaa kolmannes yli 90 vuotiaista kokee terveytensä olevan huono⁸.

Pitkäikäisyyden yleistymisen taustalla vaikuttavat sosioekonomiset tekijät kuten kohonnut koulutustaso ja terveysturvallisemmat työolot. Tervaskannot 90+ tutkimuksen mukaan nykypäivän 90-vuotiaista yhä suuremmalla osalla on vähintään ammatillinen koulutus tai korkea koulutus. Vuosituhannen alkuun verrattuna naisten osuus korkeasti koulutettujen joukossa on kasvanut, vaikka se ei vielä olekaan saavuttanut miesten koulutustasoa. Myös naisten kodinulkopuolinen työssäkäynti on yleistynyt ja yhä useampi 90-vuotias toimi suurimman osan työuraansa toimihenkilöammateissa. Yleinen koulutustason nousu ja erityisesti raskaiden ruumiillisten töiden väheneminen ovat kerrassaan loistavia uutisia väestön terveyden ja pitkäikäisyyden kannalta. Tiedämme, että korkeampi koulutus on yksi muistisairauksia ehkäisevä tekijä ja antaa paremmat valmiudet muun muassa terveystiedon ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Vaikka tutkimuksemme osoittavat, että vielä 90-vuotiaana toimihenkilöammateissa toimineilla ja korkeammin koulutetuilla on parempi toimintakyky kuin työntekijäammateissa toimineilla ja kansakoulun käyneillä⁹ yhä suuremmalla osalla väestöstä on kouluvuosia kansakoulun jälkeen, he toimivat toimihenkilöammateissa tai sekä että.

Kun yhä useampi elää 90-vuotiaaksi, ikäryhmä muuttuu moninaisemmaksi niin terveyden ja toimintakyvyn, asumistoiveiden, elämänlaadun kuin sosiaalisen asemankin suhteen. Tavallisesti nämä useat esittämämme hyvät uutiset vanhenemisesta eivät ylitä uutiskynnystä koska yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat hitaasti ja niitä on vaikea huomata. Minkälaisen mielikuvan 90-vuotiaista tämä kirjoitus tuottaa? Monet asiat taitavat olla paljon paremmin kuin olisi voinut kuvitella, ja ainakin ne näyttävät olevan paremmin kuin ennen. Hans Roslingin sanoin “Asiat voivat olla paremmin kuin ennen mutta se ei tarkoita, etteikö jotkin asiat voisi silti olla huonosti”.

Seuraava Tervaskannot 90+ postikysely toteutetaan keväällä 2022 (maaliskuu-toukokuu). Postikysely lähetetään kaikille Tampereella, sekä kotona että ympärivuorokautisessa hoidossa asuville, vuonna 1932 tai aikaisemmin syntyneille.

Lisätietoa tutkimuksesta: https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/tervaskannot-90-tk-90

Kirjoittajat työskentelevät Tervaskannot 90+ tutkimusryhmässä Tampereen yliopistossa Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Terveystieteiden tieteenalaryhmässä.

Linda Enroth, Terveystieteiden tohtori, Tervaskannot 90+ hankkeen vastuututkija

Pauliina Halonen, Terveystieteiden maisteri, väitöskirjatutkija

Lähteet:

1 Faktojen maailma; Asiat ovat paremmin kuin luulet 2018. Hans Rosling, Ola Rosling ja Anna Rosling Rönnlund.

2 Tilastokeskus 2021. Väestörakenne.

3 Tilastokeskus 2021. Väestöennuste.

4 United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Dynamics (2019). World Population Prospects 2019. https://population.un.org/wpp/

5 Enroth L, Raitanen J, Halonen P, Tiainen K, Jylhä M 2020. Trends of Physical Functioning, Morbidity, and Disability-Free Life Expectancy Among the Oldest Old: Six Repeated Cross-Sectional Surveys Between 2001 and 2018 in the Vitality 90+ Study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 76(7), 1227-1233. https://doi.org/10.1093/gerona/glaa144

6 Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2020. Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelujen kokonaisasiakasmäärä kasvoi hieman. TILASTORAPORTTI 39/2021 4.11.2021 THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/143302

7 Halonen P, Enroth L, Jylhä M & Tiainen K. 2017. Pitkäaikaissairaudet ja monisairastavuus hyvin vanhoilla sekä niiden yhteys toimintakykyyn ja itse arvioituun terveyteen – Tervaskannot 90+ -tutkimus. Gerontologia 3184), 269-281.https://journal.fi/gerontologia/article/view/65943

8 Lisko I., Törmäkangas T. & Jylhä M. 2020. Structure of self-rated health among the oldest old: Analyses in the total population and those living with dementia. SSM – Population Health, vol. 11. p.100567-100567 https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2020.100567

9 Enroth L, Raitanen J, Hervonen A & Jylhä M. 2013. Do Socioeconomic Health Differences Persist in Nonagenarians? The Journals of Gerontology, Series B: Psychological Sciences and Social Sciences, 68(5), 837-847. https://doi.org/10.1093/geronb/gbt067