Jatko-opiskelija, uskalla olla rohkea!
Gerontologian tutkimuskeskuksen jatko-opiskelijat kokoontuivat tammikuun lopulla Jyväskylän yliopiston sympaattisella Puutarhurintalolla. Yhteinen jatko-opintoseminaari oli ensimmäinen laatuaan tälle porukalle.
Edestä vasemmalta Katariina Tuominen, Vilhelmiina Lehto, Pauliina Halonen, Sini SIltanen, Lotta Palmberg ja Hanna Juppi. Takaa vasemmalta Jenni Karvonen, Kaisa Koivunen, Kirsi Keskinen,Tiia Kekäläinen, Heidi Skantz ja Tiina Savikangas.
Meitä jatko-opiskelijoita on Jyväskylän ja Tampereen GERECissä yhteensä noin 15. Mutta tunnemmeko toisiamme tai tiedämmekö mitä itse kukin puuhaa? Mitä Tampereen GERECissä tutkitaan ja voisimmeko tehdä jotain yhteistyötä? Näiden ajatusten pohjalta syntyi idea kokoontua yhteen tutustumaan toisiimme ja jakamaan kokemuksiamme jatko-opinnoista. Yritimme miettiä tapaamiselle aiheen, joka kiinnostaisi kaikkia ja olisi lisäksi hyödyllinen. Näillä kriteereillä ensimmäisen tapaamisen aiheeksi valikoitui ”miten profiloitua asiantuntijaksi jo jatko-opintojen aikana?”.
Aloitimme päivän rennolla tutustumisella ystäväbingon ja liikuntalajipantomiimin avulla. Sen jälkeen jatkoimme toisiimme tutustumista hyödyntämällä epätieteellistä Out of the GEREC box – häkkyrää, jota ei tietääksemme ole aiemmin hyödynnetty vastaavissa tilanteissa. Kokeilimme rohkeasti tätä innovatiivista lähestymistapaa ja se näytti toimivan, sillä post it –lappuja kertyi. Tarkoituksena oli tiedostaa jo olemassa olevat verkostot, jakaa kokemuksia ja saada vinkkejä toistemme verkostoista. Tämän harjoituksen ehkä yksi tärkeimmistä huomioista oli se, että jo meidän jatko-opiskelijoiden porukka on hieno ja tärkeä tulevaisuuden verkosto. Välillä on siis hyvä katsoa myös lähelle!
Lounaan jälkeen meillä oli kaksi alustusta liittyen päivän aiheeseen. Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen informaatikko ja tohtorikoulutettava Marjo Vallittu piti meille kattavan esityksen erilaisista profiileista tutkijan meritoitumisen mittareina. Gerontologian tutkijatohtori Anu Tourunen puolestaan jakoi vinkkejä omiin jatko-opintoaikaisiin viestintäkokemuksiinsa perustuen. Kysymysten sadellessa erityisesti Anulle tulikin mieleen, että tällaisille kysy tutkijatohtorilta –tyyppisille tilaisuuksille olisi enemmänkin tilausta.
Mitä tapaamisesta jäi käteen?
Oma-aloitteisuus, rohkeus ja metelin pitäminen. Uudet ideat ja kiitollisuus vertaistuesta. Väitöskirjan edistäminen on jatko-opiskelijan vastuulla ja oman osaamisen tunnistaminen sekä asiantuntijuuden oma-aloitteinen kehittäminen liittyvät siihen olennaisesti. Ohjaajien tuella ja olemassa olevilla verkostoilla on tässä kaikessa myös suuri merkitys. Ohjaaja voi esitellä jatko-opiskelijan esimerkiksi kongressissa toisille tutkijoille tai auttaa järjestämään vierailuja toisiin tutkimuskeskuksiin. Tässä koko prosessissa auttaa se, että jatko-opiskelija on tietoinen mitä tavoittelee ja mitä on valmis tekemään tavoitteidensa eteen – ja myös kertoo sen ohjaajilleen.
Rohkeutta tarvitaan kaikissa uusissa asioissa. Jatko-opiskelijat saattavat liian helposti hyssytellä omaa osaamistaan ja pelätä kommentointia julkisissa tilaisuuksissa, saatikka sitten mediassa. Päivän palautteesta tuli kuitenkin ilmi, että seminaaripäivä tarjosi vinkkejä myös median kanssa toimimiseen, joten kenties jatkossa olemme rohkeampia tälläkin saralla. Jokaiselle löytyy kyllä oma tapa pitää meteliä itsestään ja tutkimuksestaan. Joillekin meistä on luontaisinta viestiä kirjoittamalla, toiset taas pitävät mielellään esitelmiä ja toiset verkostoituvat mieluiten kasvotusten. Viestintäkanavia on nykyään onneksi useita.
Konkreettisesti tapaamisesta jäi jokaiselle käteen suunnitelma, johon oli piirretty omat tulevaisuuden verkostoitumistavoitteet. Aamulla hahmoteltu nykyverkosto oli varmasti itse kullakin täydentynyt uusilla ideoilla siitä, kuinka kehittää omaa verkostoa ja tehdä omaa asiantuntijuutta näkyväksi taitojen ja tietojen karttuessa. Hyvän seuran ja miljöön lisäksi nautimme suuresti yhteisseminaarin tarjoamasta vertaistuesta – samassa vaiheessa kun ollaan, niin samat kysymykset pohdituttavat useampia. Tapaamisen lopuksi kerätty palaute oli myös erittäin myönteistä. Kehuja sai erityisesti päivän rento, avoin ja kannustava ilmapiiri. Ainoa kehitysehdotus oli, että olisi ollut mukava kuulla enemmän toisten tutkimusaiheista. Siinä hyvä vinkki meille seuraavaa tapaamista ajatellen!
Kirjoittajat työskentelevät Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Heidi Skantz ja Kirsi Keskinen ovat tohtorikoulutettavia. Tiia Kekäläinen on projektitutkija Pathway-hankkeessa, ja puolustaa tänään gerontologian alan väitöstutkimustaan.
Jatko-opiskelijat suorittavat akateemista jatkotutkintoa tavoitteenaan tohtorin tutkinto. GERECin jatko-opiskelijat opiskelevat Jyväskylän yliopiston tai Tampereen yliopiston tutkijakouluissa. Jatko-opintoihin hakeudutaan useimmiten ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen.
Jatko-opiskelijoita kutsutaan eri yliopistoissa eri nimillä: Tampereen yliopistossa virallinen nimike on väitöskirjatutkija ja Jyväskylän yliopistossa tohtorikoulutettava. Käytettävät nimikkeet ovat kirjavia myös englanniksi.
