Hyvinvointivaltion tulevaisuus ja itseään toteuttavat ennusteet
Pohjoismainen hyvinvointimalli ja sen palvelut ovat muutospaineen alla johtuen väestön-, ilmaston- ja geopolitiikan muutoksista. Tarpeisiin nähden resurssit ovat niukat ja palveluiden määrästä ja/tai laadusta on jouduttu neuvottelemaan.
Hyvinvointivaltiota kuitenkin nakertavat myös muutkin voimat kuin resurssien puute ja kasvavat tarpeet. Nimittäin käsitys ja puheenparsi siitä, että hyvinvointivaltio ei ole pelastettavissa, että se on tullut tiensä päähän, että palvelut ovat kriisissä ja laatu surkeaa. Jos tarkastelee, kuinka esimerkiksi vanhuspalveluista ja hoivasta puhutaan mediassa, huomaa, että hyvin vähän puhutaan siitä, mitä toivoisimme palveluilta, kuinka pitkä matka siihen nykyisellään olisi, mitä voimavaroja meillä on ja minkälaisilla yhteiskunnallisilla investoinneilla ja muutoksilla palvelun kehittäminen olisi mahdollista. Sen sijaan sektoria kuvataan ilman tulevaisuutta olevana kaaoksena, ja siellä työskentelyä kuvataan varsin vastenmielisenä.
Tanskalaiset kollegat tutkivat äskettäin tanskalaisen sosiaali- ja terveyssektorin hoivatyön imagoa tarkastelemalla mediakertomuksia ja haastattelemalla tanskalaisia yläasteikäisiä koululaisia sekä hoiva-alaa opiskelevia nuoria heidän käsityksistään alasta ja sillä työskentelystä. Tulokset osoittivat, että hoivatyön maine on paitsi perusteettoman kehno myös virheellisiin käsityksiin perustuva, ja tämä vaikeuttaa jo ennestään työvoimapulasta kärsivän hoiva-alan rekrytointimahdollisuuksia. Tutkimukseen perustuen tutkijat ehdottavat 31 konkreettista keinoa, jolla keskeiset toimijat, kuten media, työnantajat ja harjoittelupaikat voivat parantaa hoiva-alan imagoa. Näistä voisi ammentaa myös Suomessa.
Käsitykset hyvinvointivaltiosta ja sen palveluista vaikuttavat myös kuluttajien käyttäytymiseen. Aivan äskettäin Social Science & Medicine-lehdessä julkaistussa artikkelissa tarkastelimme yhdessä kollegoiden kanssa 55-64-vuotiaiden tanskalaisten tulevaisuuden toiveita liittyen omaan hoivaan (vastaajien piti kuvitella itsensä hoivaa tarvitsevana, ilman muistisairautta kotona asuvana 85-vuotiaana). Käytimme ns. ilmaistujen valintojen menetelmää, ja vastaajat valitsivat joko nykysenkaltaisen ilmaisen kotihoidon palvelut tai valikoituja maksua vastaan tarjottavia lisäpalveluita (kuten ylimääräinen suihku viikossa, aina samat hoitajat, sosiaalisia aktiviteetteja kodin ulkopuolella). Ei ollut yllätys, että yleisesti ottaen tulevaisuuden iäkkäissä on paljon valmiutta ostaa ylimääräisiä palveluita, ja että tämä valmius on yhteydessä koulutustasoon ja varallisuuteen. Mielenkiintoista sen sijaan oli, että myös ne, jotka ilmoittivat, että epäilevät hyvinvointivaltion kykyä turvata hoivapalvelut tulevaisuudessa, ilmaisivat kohonnutta valmiutta ostaa palveluita. Tämä valmius kohdistui myös yleisesti ylimääräisiin palveluihin, ei tiettyihin palveluihin kuten varakkaampien kohdalla. Poliittinen suuntautuminen tai hyvinvointijärjestelmän yleinen kannatus ei selittänyt kohonnutta valmiutta, vaan kyseessä oli nimenomaan tulevaisuuden luottamus.
Jo se, että varakkaammat voivat ostaa parempaa hoivaa tulee nakertamaan universaalia palveluiden saatavuuden ideaa. Mutta yhdessä kasvavan epäluottamuksen kanssa se saattaa kiihdyttää hyvinvointivaltion perustan murenemista, kun yhä useammat ajattelevat, ettei järjestelmä ole säilyttämisen arvoinen. Vaikka palveluiden parantamista yksityistämisen ja yksilöllisten valintojen kautta pidetään yhtenä vakavasti otettavista vaihtoehdoista vastata hoiva-alan haasteisiin, on laajemmat vaikutukset paitsi eriarvoistumisen kehitykselle myös hyvinvointivaltion tulevaisuudelle otettava huomioon.
Lähteet:
Heidi Hesselberg Lauritzen, Maya Christiane Flensborg Jensen & Mikkel Giver Kjer (2022) Analyse af social- og sundhedsfagenes image og imageudfordringer. Rekruttering til og fastholdelse i social- og sundhedsfagene. VIVE rapport: København. https://www.vive.dk/media/pure/18142/9690351
Anna Amilon, Agnete Aslaug Kjær, Jacob Ladenburg, Anu Siren (2022) Trust in the publicly financed care system and willingness to pay for long-term care: A discrete choice experiment in Denmark. Social Science & Medicine, 311, 115332. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277953622006384
Kirjoittaja on Anu Siren, gerontologian professori ja Gerontologian tutkimuskeskuksen varajohtaja Tampereen yliopistosta.
