Hyvinvointi tavoitteena – eli mitä oikeastaan tavoitellaan?

Hyvinvointia tavoitellaan jatkuvasti sekä omassa elämässä että tutkimuksessa. Harvemmin kuitenkaan pysähdytään ajattelemaan, mitä sillä loppujen lopuksi oikein tarkoitetaan, kirjoittaa tutkijatohtori Tiia Kekäläinen liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Hyvinvoinnin sisältö vaihtelee sen mukaan, missä yhteydessä siitä puhutaan. Puhummeko yksilötasolla omasta hyvinvoinnistamme vai pohdimmeko, miten mitata esimerkiksi liikuntaintervention vaikutuksia hyvinvointiin? Vai puhummeko kenties koronan vaikutuksista väestön hyvinvointiin vai siitä, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa?

Väestötason vertailuissa saatetaan käyttää bruttokansantuotetta hyvinvoinnin mittarina ja kuntatasolla puhua esimerkiksi työllisyysasteesta.

Koska tätä kokonaisvaltaista kokemusta ja näkemystä on haastavaa tavoittaa, hyvinvointia tarkastellaan usein sateenvarjokäsitteenä, joka sisältää erilaisia osa-alueita. Voidaan puhua esimerkiksi fyysisestä hyvinvoinnista ja terveydestä, mielen hyvinvoinnista, sosiaalisesta hyvinvoinnista ja taloudellisesta hyvinvoinnista.

Usein hyvinvoinnista puhuttaessa ja sitä tutkittaessa keskitytäänkin ennemmin hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin ja hyvinvoinnin edellytyksiin kuin itse hyvinvointiin.

Ulkoiset tekijät selittävät vähän yksilön hyvinvoinnin kokemuksia

Liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksissa käsitellään monipuolisesti erilaisia terveyttä, toimintakykyä ja fyysistä aktiivisuutta edistäviä tekijöitä. Nämä kaikki voivat suoremmin tai epäsuoremmin edistää myös hyvinvointia.

Esimerkiksi tutkimukset ikäihmisten fyysisen aktiivisuuden säilymistä edistävistä ympäristötekijöistä tai päiväkotilasten motoristen taitojen kehityksen tukemisesta eivät suoraan keskity hyvinvointiin. Ne kuitenkin tuottavat tietoa hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden edistämisestä.

Hyvinvointi-käsitteen laajuus haastaakin sekä tutkijat että kaikki käsitettä käyttävät pohtimaan, mitä he hyvinvoinnilla siitä puhuessaan tarkoittavat.

Tutkimusten perusteella saadaan tietoa hyvinvointiin yhteydessä olevista tekijöistä: esimerkiksi fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky sekä onnellinen parisuhde ja riittävä tulotaso ovat yhteydessä korkeampaan hyvinvointiin.

Ihmiset kokevat samat olosuhteet eri tavoin ja arvioivat elämäänsä yksilöllisesti. Toiselle esimerkiksi terveys voi olla keskeinen hyvinvoinnin määrite, kun taas toinen voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä sairauksista huolimatta. Toinen tavoittelee hyvinvointia lenkkipolulla ja toinen taas ystäviä tapaamalla. Näitä eroja selittävät esimerkiksi persoonallisuus, elämänkokemukset ja sosiaalinen ympäristö.

Teksti: Tiia Kekäläinen

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina gerontologian alalla liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.