Hyviä uutisia vanhenemisesta
Sosiaalinen aktiivisuus on yhteydessä iäkkäiden ihmisten terveyteen
Sosiaalisesti aktiivisemmilla 65–84-vuotiailla ikäihmisillä oli 17 vuoden seurannassa pienempi kuolleisuuden ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittumisen riski kuin sosiaalisiin toimintoihin vähemmän osallistuvilla. Erityisesti ns. kollektiivisiin sosiaalisiin toimintoihin, kuten kulttuuriharrastuksiin, järjestötoimintaan, matkustamiseen ja tanssimiseen, osallistuminen selitti vähäisempää kuolleisuutta ja laitoshoitoon sijoittumista. Tällaisissa harrastuksissa ihmiset tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista. Produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus, ts. toisten auttaminen ja yhteiseksi hyväksi toimiminen, ei ollut yhteydessä pienempään kuolleisuuden riskiin, vaan yhteys selittyi kokonaan osallistujien paremmalla terveydellä. Produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus saattaa silti olla yksi ikäihmisten hyvinvointia lisäävä tekijä, sillä sen myötä ikääntyvä ja ikääntynyt voi kokea tekevänsä hyödyllisiä asioita ja olevansa tarpeellinen.
Sosiaalisen aktiivisuuden on aiemmissakin tutkimuksissa todettu ylläpitävän iäkkäiden ihmisten kognitiivista ja fyysistä toimintakykyä ja olevan yhteydessä pienempään kuolleisuuden riskiin. Sosiaalinen osallistuminen myös pienentää masennusoireiden ilmaantumisen todennäköisyyttä ja vähentävän depressiivisten oireiden määrää iäkkäillä ihmisillä.
Omassa tutkimuksessamme ei voitu ottaa huomioon vapaaehtoistyötä laajemmin, vaan auttamisessa keskityttiin sukulaisten, naapureiden ja ystävien arkipäivän askareissa auttamiseen. Tutkimus oli osa laajempaa Ikivihreät-projektia ja osallistujia oli 1 181. Jatkotutkimukset antavat viitettä siitä, että sosiaalisen aktiivisuuden terveyttä ylläpitävä vaikutus saattaa osaltaan selittyä osallistujien paremmalla liikkumiskyvyllä. Toisaalta niin kollektiivinen kuin produktiivinenkin sosiaalinen aktiivisuus saattaa ylläpitää liikkumiskykyä, sillä useat aktiivisuusmuodot sisältävät fyysistä aktiivisuutta. Sen sijaan aineistomme perusteella voidaan sanoa, että parempi kognitiivinen toimintakyky ja vähäisempi depressiivisten oireiden määrä ovat resursseja osallistumiselle kuin yhteyttä välittäviä tekijöitä.
Katja Pynnönen
Tohtorikoulutettava
Gerontologian tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos
Jyväskylän yliopisto
Puh. 044 7850 196
e-mail katja.pynnonen@jyu.fi
Ikääntyvilläkin on tavoitteita
Kaikissa elämänvaiheissa ihmiset suuntautuvat tulevaisuuteen asettamalla henkilökohtaisia tavoitteita pyrkien näin muokkaamaan elämänkulkuaan haluttuun suuntaan. Gerontologian tutkimuskeskuksessa tekeillä oleva väitöskirjatutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisia tavoitteita iäkkäillä ihmisillä on eri ikävaiheissa ja miten ne ovat yhteydessä esimerkiksi liikunta-aktiivisuuteen ja toimintakykyyn. Osana ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) -projektia tavoitteita on kysytty 848:lta 75 – 90 -vuotiaalta henkilöltä. Monilla tutkituista tavoitteet liittyivät terveyteen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, mutta suurella osalla oli myös aktiiviseen toimintaan ja itsensä kehittämiseen liittyviä tavoitteita, kuten: ”kesäpaikan rakentaminen”, ”tehdä golfmatka etelään”, ”lihasvoiman ylläpito”, ”olla hyvä aviomies”, ”vanhan ihmisen tulisi viisastua” ja ”kirjoittaa joku tarina”. Iäkkäiden ihmisten tavoitteet osoittavat, että terveyden ylläpitäminen on vanhuudessa keskeistä, mutta monet suuntautuvat korkeassakin iässä tulevaisuuteen aktiivisesti toimien ja itseään kehittäen.
Milla Saajanaho
milla.saajanaho@jyu.fi
p. 040 805 4536
Yksinäisyys ei ole yleistä vanhuudessa
Useimmat vanhat eivät ole yksinäisiä, ja yksinäisyyden syihin voidaan vaikuttaa
Suuri enemmistö vanhoista ihmisistä ei koskaan tunne itseään yksinäiseksi ja useimmiten yksinäisyydellä on taustatekijöitä joihin voitaisiin vaikuttaa.
Tamperelaisessa TamELSA-tutkimuksessa seurattiin alun perin 60-89-vuotiaita ihmisiä 28 vuoden ajan ; heitä tutkittiin tänä aikana kolme kertaa. Niistä, jotka alun perin eivät olleet yksinäisiä, vajaa kolmannes alkoi tuntea yksinäisyyttä myöhemmin, ja suurimmaksi osaksi yksinäisyys oli vain ajoittaista. Ikä sinänsä ei lisännyt yksinäisyyttä vaan tärkeitä taustatekijöitä olivat tarpeettomuuden tunne, masentuneisuus , puolison kuolema sekä sosiaalisen aktiivisuuden väheneminen.
Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää tukemalla paremmin leskeksi jääneitä ja parantamalla sosiaalisen osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksia vanhuusiässä siten, että kaikenikäiset voivat kokea tärkeiksi ja tarpeellisiksi yhteisön jäseniksi.
Aartsen Marja, Jylhä Marja. Onset of loneliness in older adults: results from a 28-year follow-up. European Journal of Ageing 8: 31-38, 2011
Marja Jylhä040 5889100 marja.jylha@uta.fi
Vanhat ihmiset entistä enemmän julkisuudessa
Vanhenemisen tutkijat ovat olleet huolissaan vanhojen ihmisten marginaalisesta asemasta tiedotusvälineissä. Varsinkin anglo-amerikkalaisessa maailmassa monien tutkimusten johtopäätös on ollut, että vanhat ihmiset ovat julkisuudessa joko näkymättömiä tai naurettavia.
Viimeaikaisten suomalaistutkimusten perusteella tapa kirjoittaa vanhuudesta ja vanhoista ihmisistä on muutoksessa. Jos aikaisemmin vanhat ihmiset onkin helposti esitetty yhtenäisenä harmaana massana, näkyy vanhuuden monimuotoisuus tiedotusvälineissä nykyisin entistä paremmin. Suhtautuminen vanhoihin ihmisiin tai vanhuuteen vaihtelee eri yhteyksissä. Sanomalehden taloussivuilla vanhat ihmiset saatetaan nähdä huoltosuhdetta heikentävänä joukkona, mutta saman lehden kulttuurisivulla ylistetään yhä luomisvoimaista 85-vuotiasta taiteilijaa. Myös vanhemmille ihmisille suunnatut aikakauslehdet tuovat esille vanhuuden monimuotoisuutta. Toiset nauttivat eläkkeellä saunan lämmityksestä tutulla mökin, mutta toiset syvänmerensukelluksesta uuden rakkaan kanssa.
Mielikuvat vanhuudesta ovat muutoksessa, ja vanhana olemiseen ei ole enää yhtä muottia
Lumme-Sandt Kirsi. Kuluttajille suunnattu lääkemainonta 1980-luvulta 2000-luvulle. Tiedotustutkimus 4: 64-76, 2007.
Hytti Hilkka, Lyyra Tiina-Mari, Lumme-Sandt Kirsi. Vanhat naiset Helsingin Sanomissa. Gerontologia 4: 313-322, 2010.
Lumme-Sandt Kirsi. Images of ageing in 50+ magazine. Journal of Aging Studies 25:45-51, 2011
Lumme-Sandt Kirsi, Uotila Hanna. Talk about love and intimate relationships in a Finnish 50+ magazine. In: Virpi Ylänne (ed.) Age, Image, Identity. Palgrave. 2012
Kirsi Lumme-Sandt
kirsi.lumme-sandt@uta.fi
puh 0401901606
Vapaaehtoistyö on mielekästä eläkeikäisille tekijöilleen
Vapaaehtoistyö, ulkoliikunta ja vanhusten hyvinvointi (VAU) -tutkimuksessa eläkeikäiset vapaaehtoistyöntekijät auttoivat yksin kotonaan asuvia henkilöitä pääsemään kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Vapaaehtoistyöntekijät täyttivät kolmenkuukauden toimintajakson ajan puolistrukturoitua päiväkirjaa, joista etsittiin kokemuksia työn merkityksestä. Analysoinnin tuloksena muodostui toiminnan mielekkyyden kolme pääluokkaa: vapaaehtoistyö on arvokasta, vapaaehtoistyö on tarkoituksenmukaista ja vapaaehtoistyön toteuttaminen tarjoaa myönteisiä kokemuksia ja haasteita. Vapaaehtoistyö koettiin mielekkääksi, vaikka siihen liittyisi haasteellisina koettuja tilanteita.
Räihä K, Äyräväinen I, Rantakokko M, Lyyra T-M, Rantanen T. Toiminnan mielekkyys vapaaehtoistyössä. Gerontologia 2012;4.
Irma Äyräväinen
irma.ayravainen@jyu.fi
Vapaaehtoistyössä apua saaneet iäkkäät henkilöt eivät kokeneet itseään passiivisiksi vastaanottajiksi, vaan ylläpitivät vastavuoroisuutta monin keinoin
Vapaaehtoistyön kautta apua saaneet vanhukset kokivat myös osaltaan antaneensa suhteessaan vapaaehtoistyöntekijöihin. He kokivat saaneensa laajemman elämänpiirin, mielialan kohenemista, kokeneet itsensä arvokkaaksi ja mahdollisuuden tehdä normaalielämään kuuluvia asioita. Antamisen puolella he kokivat, että heillä oli mahdollisuus antamiseen ja toisaalta auttajan huomioon ottaminen.
Tulokset saatiin Vapaaehtoistyö, ulkoliikunta ja vanhusten hyvinvointi (VAU) –hankkeen haastatteluissa.
Äyräväinen I, Lyyra T-M, Lintunen T, Rantanen T. Vastavuoroisuus ikääntyneiden ihmisten vapaaehtoistyössä apua saaneiden henkilöiden kokemana. Gerontologia 2012;3:172-82.
Irma Äyräväinen
irma.ayravainen@jyu.fi
Työkyky säilyy vanhuuteen
Suuri osa eläkkeelle siirtyneistä kunta-alan työntekijöistä arvioi työkykynsä hyväksi vanhuudessa. Vaikka työkyky heikkenee keski-iästä alkaen, ei heikkenemisen tahti näytä olevan niin kova kuin aiemmin on pelätty.
– Seurasimme kunta-alan työntekijöiden työkyvyn kehitystä 28 vuoden ajan. Vaikka hämmästyttävän suurella osalla työkyky säilyi hyvällä tasolla yli 70-vuotiaana, oli joukossa niitä, joiden työkyky heikkeni dramaattisesti. Erityisesti nämä henkilöt kokivat työnsä henkisesti ja fyysisesti rasittavaksi keski-iässä, Jyväskylän yliopiston tutkija Monika von Bonsdorff kiteyttää.
Työkyvyn heikkeneminen keski-iässä antaa aikaisen varoituksen vanhuuden toimintakyvyn vaikeuksista. Tulokset ovat merkittäviä, koska väestörakenteemme vanhenee kovaa vauhtia. Yhä useammin eläkkeelle siirtyneet ammattilaiset halutaan takaisin sorvin ääreen työvoiman huvetessa.
– Tutkimus osoitti, että työkykyä oli vielä vanhuudessakin jäljellä. On luontevaa, että hyvä työkyky vanhuudessa mahdollistaa työelämään osallistumisen myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen tavalla tai toisella Monika von Bonsdorff toteaa.
Tutkimus perustuu Työterveyslaitoksen seuranta-aineistoon, jossa oli mukana lähes 6000 kunta-alan työntekijää ja toimihenkilöä. Heitä on seurattu vuosien 1981 ja 2009 välisenä aikana viitenä ajankohtana. Yliopistoallianssin ja Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tulokset julkaistiin Scandinavian Journal of Work, Environment & Health lehdessä.
Monika von Bonsdorff
Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos
Jyväskylän yliopisto
p. 040 541 2524
monika.bonsdorff@jyu.fi
Esteetön ympäristö mahdollistaa iäkkäiden henkilöiden ulkona liikkumisen ja lisää hyvinvointia
Ulkona liikkuminen auttaa ylläpitämään iäkkäiden ihmisten toimintakykyä ja lisää hyvinvointia. Suurin osa iäkkäistä ihmisistä haluaa liikkua ulkona ja osallistua yhteisönsä toimintaan. Ikääntymisen myötä ympäristötekijöiden merkitys korostuu. Muun muassa kaunis maisema sekä hyvät ja rauhalliset kulkureitit motivoivat iäkkäitä ihmisiä liikkumaan ulkona. Esteetön ja viihtyisä ympäristöön voi turvata mahdollisuudet ulkona liikkumiseen sekä kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistumiseen, ja siten lisätä iäkkäiden ihmisten hyvinvointia.
Merja Rantakokko, TtT
Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos,
Jyväskylän yliopisto.
Merja.rantakokko@jyu.fi
Lihas ja jänne mukautuvat vastaamaan toimintansa vaatimuksia läpi elämän
Lihasheikkous on ikääntyneillä yksi suurimmista toimintakyvyn ja liikkumiskyvyn heikkenemisen ja itsenäisen elämän menettämisen syistä. Lihasheikkouteen ei vaikuta vain lihasten koko, vaan myös lihaksen rakenteella ja lihakseen kiinnittyvän jänteen ominaisuuksilla on oma roolinsa lihaksen toiminnan kannalta. Selvitimme ikääntymiseen liittyviä muutoksia lihaksen rakenteessa ja jänteen ominaisuuksissa tutkimalla liikkumisen kannalta oleellisten pohjelihasten rakennetta sekä niihin kiinnittyvän akillesjänteen ominaisuuksia nuorilla ja terveillä ikääntyneillä henkilöillä. Tulokset osoittivat, että lihaksen rakenteessa oli vain pieniä eroja ikääntyneiden ja nuorten välillä ja lisäksi vaikutuksiltaan erisuuntaiset rakenteelliset muutokset kumosivat toisensa siten, että havaituilla eroilla ei luultavasti ole vaikutusta lihaksen toiminnallisuuteen. Akillesjänteen jäykkyyden havaittiin olevan ikääntyneillä pienempi kuin nuorilla ja molemmilla ikäryhmillä jäykkyyden havaittiin olevan mukautunut vastaamaan pohjelihasten voimantuottokykyä. Muutokset lihasten rakenteessa tai jänteiden ominaisuuksissa eivät siis näytä olevan syynä ikääntyneiden ihmisten lihasheikkouteen. Lisäksi akillesjänne näyttäisi säilyttävän kykynsä mukautua liikkumisen vaatimuksiin ikääntyessä ja mahdollisesti akillesjänteen pienempi jäykkyys edesauttaa ikääntyneiden ihmisten liikuntakyvyn säilymisessä.
Age-related differences in Achilles tendon properties and triceps surae muscle architecture in vivo. Stenroth L, Peltonen J, Cronin NJ, Sipilä S, Finni T.J Appl Physiol.2012; 113(10):1537-44.
Lauri Stenroth
Tohtorikoulutettava
Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
lauri.stenroth@jyu.fi, puh. 040-8054529
Hyvä tasapaino ja tasapainovarmuus – itsenäisempi selviytyminen arjessa lonkkamurtuman jälkeen
On tärkeää, että iäkäs henkilö pystyy suoriutumaan mahdollisimman itsenäisesti päivittäisistä tehtävistä kuten ruuan laitosta. Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että henkilöillä, joilla oli hyvä tasapaino ja tasapainovarmuus, oli muita pienempi riski kokea päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen vaikeaksi tai mahdottomaksi. Lonkkamurtumapotilaiden kuntoutuksessa pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota toiminnallisiin ja tasapainoa kehittäviin harjoituksiin. Myös kaatumisen pelkoa olisi tärkeä käsitellä. Tutkimukseen osallistui 159 yli 60-vuotiasta kotona asuvaa iäkästä henkilöä, jotka oli leikattu lonkkamurtuman vuoksi Keski-Suomen keskussairaalassa.
Edgren J, Salpakoski A, Rantanen T, Heinonen A, Kallinen M, von Bonsdorff MB, Portegijs E, Sihvonen S, Sipilä S. Balance confidence and functional balance are associated with physical disability after hip fracture. Gait and Posture 2013;2:201–205.
Johanna Edgren
Tohtorikoulutettava, TtM
Gerontologian tutkimuskeskus ja Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
s-posti: johanna.edgren@jyu.fi; p: 040-8053565
Polven tekonivel auttaa myös yli 75-vuotiaita
Tekonivelleikkauksen kokeneilla yli 75-vuotiailla oli vähemmän kipuja, parempi liikuntakyky ja parempi arkielämän toimintakyky kuin samanikäisillä leikkausta odottavilla. Tämä kävi ilmi LL Katriina Limnellin tutkimuksessa, jossa verrattiin polven tekonivelleikkausta odottavia 75-vuotiaita ja sitä vanhempia vuotta aikaisemmin ja kahta vuotta aikaisemmin leikkauksen kokeneisiin. Enemmistö leikatuista oli tyytyväinen leikkaustulokseen ja arvioi itse terveytensä ja liikuntakykynsä parantuneen. He myös käyttivät selvästi vähemmän kipulääkkeitä polvikipuun kuin leikkausta odottavat.
Limnell K, Jämsen E, Huhtala H, Jäntti P, Puolakka T, Jylhä M. Functional ability, mobility and pain before and after knee replacement in patients aged 75 and older: a cross-sectional study. Aging Clinical and Experimental Research 2012 Nov 12 (epub ahed of printing)
Esa.Jämsen@uta.fi
p. 044 3311 223
Näkö ja kuulo ovat tärkeitä vanhuusiässä
Iäkkäiden henkilöiden kuulo- ja näkökyvyllä on laaja-alaisia vaikutuksia henkilöiden liikkumiskykyyn ja tasapainovarmuuteen. Kuulon ja näön säännöllisillä tarkastuksilla sekä asianmukaisella aistien hoidolla, apuvälineillä ja kuntouttavilla toimenpiteillä voidaan tukea iäkkäiden henkilöiden aktiivista ja tasa-arvoista osallisuutta yhteiskunnassa. Myös esteetön ja turvallinen ympäristö voi auttaa kuulo- ja näköongelmista kärsivien iäkkäiden henkilöiden itsenäistä liikkumista.
Kulmala J. Visual acuity in relation to functional performance, falls and mortality in old age. Studies in Sport, Physical Education and Health, nr 152, Jyväskylä, University of Jyväskylä. Dissertation. 2010.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3958-8
Jenni Kulmala
tutkijatohtori
puh. 040 805 3568
jenni.kulmala@jyu.fi
Viljanen A. Genetic and environmental effects on hearing acuity and the association between hearing acuity, mobility and falls in older women. Studies in Sport, Physical Education and Health, nr 151, Jyväskylä, University of Jyväskylä. Dissertation. 2010.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3962-5
Tutkijatohtori Anne Viljanen
puh. 040 805 3603
anne.viljanen@jyu.fi
Hyvä työkyky yhteydessä parempaan vanhuuden toimintakykyyn
Laajassa kunta-alan työntekijöiden tutkimuksessa havaittiin työkyvyn ja työn psyykkisen kuormittavuuden olevan yhteydessä eliniän pituuteen ja toimintakykyyn vanhuudessa.
Työn vaikutusta vanhuuteen on tutkittu vasta vähän, mutta kiinnostus aiheeseen kasvaa kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet tai suunnittelevat eläkkeelle siirtymistä, sanoo Jyväskylän yliopiston tutkija Mikaela von Bonsdorff.
Keski-iän parempi työkyky vähensi vanhuuden toimintakyvyn heikkenemisen ja kuoleman riskiä Työterveyslaitoksen laajassa lähes 30 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa. Työn korkea psyykkinen kuormitus lisäsi toimihenkilöammateissa työskentelevien miesten kuolleisuusriskiä.
Työolojen parantamisella voi siis olla kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia vanhuuden hyvinvointiin.
von Bonsdorff MB, Seitsamo J, Ilmarinen J, Nygård CH, von Bonsdorff ME, Rantanen T. Work ability in midlife as a predictor of mortality and disability in later life: a 28-year prospective follow-up study. Canadian Medical Association Journal 2011;183:E235-42.
von Bonsdorff MB, Seitsamo J, Ilmarinen J, Nygård CH, von Bonsdorff ME, Rantanen T. Job strain among blue-collar and white-collar employees as a determinant of total mortality: A 28-year population-based follow-up.BMJ Open 2012;2:e000860.
Mikaela von Bonsdorff, Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto,
p. 0400 342 692,
mikaela.vonbonsdorff@jyu.fi.
Hyvä fyysinen toimintakyky vähentää kuolleisuuden riskiä myös yli 90-vuotiailla
Hyvä toimintakyky ja liikkumiskyky samoin kuin hyvä itse arvioitu terveys, kotona asuminen ja naissukupuoli pidentävät edessä olevaa elinaikaa vielä yli 90-vuotiaillakin. Tämä selvisi Tervaskannot 90+ tutkimuksen yhdeksän vuoden seurannassa. Erityisesti miehillä toimintakyvyn säilyminen hyvänä ja liikkumisvaikeuksien puuttuminen alensivat merkittävästi riskiä kuolla. Naisilla toimintakyvyn ja kuolleisuuden välinen yhteys ei ollut yhtä selvä kuin miehillä vaan, naiset elivät selvästi miehiä pidempään vaikka toimintakyvyssä ja liikkumisessa olisikin vaikeuksia. Tulokset osoittavat että, fyysisen toimintakyvyn taso on vahva terveydentilan kuvaaja vielä hyvinkin korkeassa iässä.
Kristina Tiainen, Tiina Luukkaala, Antti Hervonen, Marja Jylhä. Predictors of mortality in men and women aged 90 and older: A nine-year follow-up study in the Vitality 90+ Study. Age and Ageing 2013 (painossa)
Kristina Tiainen, tutkija
Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto
kristina.tiainen@uta.fi,
puh. 040 190 1648
Sosiaaliryhmien välinen tasa-arvo vähentäisi 90-vuotiaiden apua tarvitsevien määrää
Toimintakyky riippuu sosiaalisesta asemasta vielä yli 90-vuotiaillakin. Tervaskannot 90+ tutkimuksen vuoden 2010 postikyselyn mukaan (N=1606) toimintakyky oli sitä huonompi, mitä alhaisempi oli aikaisempi ammattiasema ja mitä matalampi oli koulutus. Toimintakykyä arvioitiin sen perusteella, kykeneekö tutkittava itsenäisesti eli ilman apua liikkumaan sisällä, kävelemään ainakin 400 metriä, kulkemaan portaita, pukeutumaan ja riisuutumaan sekä pääsemään vuoteesta ja vuoteeseen. Kaikkiin toimintoihin itsenäisesti kykeneviä oli miespuolisista ylemmistä toimihenkilöistä 76%, mutta ammattitaidottomista työntekijöistä vain 45%; naisilla luvut olivat 50% ja 26%. Vuonna 2011 Suomessa oli kaikkiaan 36 605 90 vuotta täyttänyttä henkilöä. Jos kaikkien yli 90-vuotiaiden toimintakyky oli samanlainen kuin ylemmillä toimihenkilöillä, Suomessa olisi pelkästään tässä ikäryhmässä noin 10 000 avuntarvitsijaa vähemmän.
Linda Enroth
TtM, tohtoriopiskelija
Terveystieteiden yksikkö ja Gerontologian tutkimuskeskus,Tampereen yliopisto
linda.enroth@uta.fi,
puh 040 1901647
Yhdeksänkymppisissä on sekä lihavia että laihoja – painoindeksillä ja vyötärönympäryksellä silti väliä
Yhä useampi elää nykyään yhdeksänkymmentävuotiaaksi ja tähän joukkoon mahtuu niin lihavia kuin laihoja. Siispä vaikka vyötärölläsi olisi joukko ylimääräisiä senttejä, saatat silti elää hyvinkin pitkään ikään asti. Itse asiassa vanhuusiässä lievästi ylipainoiset näyttävät elävän pidempään kuin normaalipainoiseksi luokiteltavat.
Tamperelaisessa Tervaskanto-tutkimuksessa selvitettiin painoindeksin ja vyötärönympäryksen yhteyttä kuolleisuuteen 90-vuotiailla. Neljän vuoden seurannassa etenkin miehillä ylipaino oli yhteydessä parempaan eloonjäämiseen verrattuna normaalipainoon. Naisille ja miehille yhteisenä piirteenä oli, että kuolleisuus oli alhaisinta niillä, joilla ylipaino yhdistyi keskiarvoa matalampaan vyötärönympärykseen. Tosin etenkin miehiä kyseisessä ryhmässä oli hyvin vähän ja lisätutkimuksia asiasta tarvitaan.
Painoindeksin katsotaan heijastavan lihasten kokoa ja vyötärönympäryksen rasvakudoksen määrää. Tutkimus antaa siis positiivista viestiä sutjakassa kunnossa säilyville: korkea lihasmassa yhdistettynä alhaiseen rasvan määrään näyttää olevan hyvä yhdistelmä myös vanhoista vanhimmilla.
Inna Lisko, Kristina Tiainen, Sari Stenholm, Tiina Luukkaala, Antti Hervonen ja Marja Jylhä. Body mass index, waist circumference, and waist-to-hip ratio as predictors of mortality in nonagenarians: The Vitality 90+ Study. Journal of Gerontology: Medical Sciences 66A(11): 1244-1250, 2011.
Inna Lisko,
inna.lisko@uta.fi,
040 805 3570
Ikääntyneet voivat kokea terveytensä hyväksi sairauksista huolimatta
Iäkkään ihmisen kokemus omasta terveydestään on tärkeä tekijä hänen elämänlaadulleen. Tamperelaisessa TamELSA-tutkimuksessa, jossa on seurattu alunperin 60-89-vuotiaita henkilöitä 28 vuoden ajan, on todettu, että lähes 40% 60-89-vuotiaista henkilöistä kokee terveytensä joko hyväksi tai melko hyväksi. Terveytensä hyväksi kokeneet eivät kuitenkaan objektiivisesti mitattuna välttämättä ole terveitä, vaan monella on todettu joku pitkäaikainen sairaus.
Tärkeää vanhenevan ihmisen terveyskokemuksille on se, miten hän pärjää jokapäiväisessä elämässä. Hyvän toimintakyvyn omaavat kokevat terveytensä hyväksi useammin kuin huonon toimintakyvyn omaavat henkilöt. Myös se, että sairauksista huolimatta pystyy elämään oireetonta elämää, on tärkeää. Positiivista on se, että tekijöihin, jotka ovat yhteydessä hyvän terveyden kokemuksiin, voidaan vaikuttaa. Toimintakykyyn voidaan parantaa tai säilyttää sekä yksilötasolla kuntoutuksen keinoin että elinympäristöä muuttamalla. Oireettomuutta voidaan edistää sairauksien paremmalla hoidolla. Näin henkilön elämänlaatu paranee, ja hän voi sairauksista huolimatta elää täysipainoista elämää.
Vuorisalmi M, Lintonen T, Jylhä M: Comparative vs. global self-rated health: associations with age and functional ability. Aging Clinical Exp Res 18: 211- 217, 2006
Vuorisalmi M, Sarkeala T, Hervonen A, Jylhä M. Among nonagenarians, congruence between self-rated health and proxy-rated health was low but both predicted mortality. J Clin Epidemiol 65:553-559, 2012, doi: 10 1016/jclinepi.2011.11001
Merja Vuorisalmi
FT, tutkijatohtori
Terveystieteiden yksikkö, Gerontologian tutkimuskeskus
merja.vuorisalmi@uta.fi
puh. 040 190 1630
Palvelutaloista uusia kylätaloja ?
Suomalainen yhteishenki on perinteisesti konkretisoitunut monenlaisissa yhteisissä, talkootyönä tehdyissä rakennuksissa. On ollut työväentaloja, nuorisoseurantaloja, maamiesseurantaloja tai vaikkapa vapaapalokuntien taloja. Yhteiset talot ovat symboloineet yhteistä aatetta ja joukkovoimaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Nykyisin kannetaan suurta huolta yhteisöllisyyden katoamisesta ja ihmisten syrjäytymisestä yksilöinä ja ihmisryhminä. Vanhusten kohdalla uutisoidaan lähes päivittäin huonosta hoidosta ja siitä, kuinka vaikea yksityisiä palveluntuottajia on valvoa.
Oman palvelutalossa tekemäni tutkimuksen mukaan asiat voisivat kuitenkin vanhusten osalta olla toisin. Oikeastaan tarvitaan vain oivallus ja hyvää tahtoa. Voisivatko palvelutalot toimia alueillaan uudenlaisina kylätaloina? Esimerkiksi palvelutalojen liikunta-, keittiö-, ruokailu-, kokous- ja ryhmätyötiloja voitaisiin lainata alueen harrastusseuroille palveluksia vastaan. Lasten kokkikouluun palvelutalon keittiössä voisi ottaa mukaan talon asukkaita ja tilojen käyttöä vastaan lapset voisivat vaikka pitää taidenäyttelyn talon tiloissa tai käydä esiintymässä. Fysioterapeutti ja jalkahoitaja voisivat ottaa vastaan yksityisasiakkaita talon tiloissa iltaisin, miksei lääkärikin. Palvelutaloissa voitaisiin järjestää vaikkapa työttömien ruokailuja, paikallisten taiteilijoiden näyttelyjä, päivätansseja alueen kaikille asukkaille, ohjelmallisia iltamia tai vaalipaneeleja. Tiloja on jo ja uudet talot voitaisiin suunnitella uudenlaisen, laajemman käyttäjäkunnan mukaan. Mahdollisuudet ovat oikeastaan rajattomat. Ikäihmiset asuisivat lähiympäristöönsä integroituneina virikkeellisemmässä ympäristössä, eikä valvontaa monien vierailijoiden takia tarvitsisi jättää Aluehallintoviraston vastuulle.
Linkki tutkimukseen
Jari Pirhonen
tohtoriopiskelija
jari.pirhonen@uta.fi
Suurin osa elää viimeisetkin vanhuusvuotensa kotona
Kaikki vanhat ihmiset eivät käytä sosiaali- ja terveydenhuollon raskaimpia palveluja runsaasti. Palvelujen käyttö keskittyy elämän viimeisiin kuukausiin ja vuosiin. Silti suurin osa vanhoista ihmisistä (n. 60 %) viettää suurimman osan myös viimeisestä elinvuodestaan kotonaan.
Siirtymät hoitopaikkojen tai kodin ja hoitopaikan välillä keskittyvät paljolti elämän loppuvaiheisiin: neljännes yli 70-vuotiaista kuolleista siirtyi kotoaan hoitopaikkaan tai sairaalaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana. Osa elämän loppuvaiheen siirtymistä selittyy sillä että myös hyvin vanhat saavat hyvää lääketieteellistä hoitoa, mutta osassa on kyse siitä ettei hoitopaikoissa vielä hyvin osata hoitaa elämän viimeisiä vaiheita. Monessa hoitopaikassa kuitenkin pyritään hoitamaan vanha ihminen loppuun asti ilman turhia siirtymisiä. Elämän loppuvaiheiden siirtymät pitkäaikaishoitopaikoista muualle eivät lisääntyneet vuosina 2002–2008, ja siirtymät vanhainkodeista pois viimeisen elinvuoden aikana pikemminkin vähenivät.
COCTEL-hankkeessa tutkitaan vanhojen ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Rekisteriaineisto sisältää tiedon eritasoisten sairaaloiden, ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon käytöstä. Tutkimusjoukossa on 317 000 henkilöä, jotka kuolivat vuosina 1998–2008 70-vuotiaana tai vanhempana sekä 222 000 verrokkihenkilöä, jotka elivät pidempään.
Aaltonen Mari, Forma Leena, Rissanen Pekka, Raitanen Jani, Jylhä Marja (2010) Transitions in health and social service system at the end of life. European Journal of Ageing 7: 91-100.
Aaltonen Mari, Rissanen Pekka, Forma Leena, Raitanen Jani, Jylhä Marja (2012) The impact of dementia on care transitions during the last two years of life. Age and Ageing 41:52-57.
Forma Leena (2011): Health and social service use among older people: the last two years of life. Acta Universitatis Tamperensis 1673.
Forma Leena, Jylhä Marja, Aaltonen Mari, Raitanen Jani ja Rissanen Pekka (2012): Vanhuuden viimeiset vuodet. Pitkäaikaishoito ja siirtymät hoitopaikkojen välillä. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisusarja 69.
Leena Forma ja Mari Aaltonen
Terveystieteiden yksikkö ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
leena.forma@uta.fi, 040 190 1604
mari.s.aaltonen@uta.fi, 040 190 1674
Maailma on parantunut 90-vuotiaan silmin: Tervaskannot kertovat erityisesti vanhuspalvelujen parantuneen
Vuonna 2012 tehdyissä Tervaskanto-tutkimuksen elämäntarinahaastatteluissa 90-vuotiaat tamperelaiset kertovat, maailman muuttuneen monin tavoin parempaan suuntaan heidän pitkän elämänsä aikana. Tärkeimpänä seikkana esille nousi se, että vanhuspalvelut ovat kohentuneet. Myös yleisen elintason ja elinolojen paraneminen otettiin usein puheeksi haastatteluissa. Lisäksi suomalaisen koulutuksen kehitys nähtiin positiivisena asiana.
Tervaskantojen kehumien vanhuspalveluiden kehittämisessä tulisi haastattelujen perusteella kiinnittää huomiota palveluiden saatavuuteen ja riittäviin henkilöstöresursseihin. Vanhuspalveluiden toiminnassa tulisi ottaa huomioon kaksi haastateltujen esittämää muuttuneen maailman aiheuttamaa huolta: turvattomuuden tunne ja taloudellinen toimeentulo.
Taina Raittila
050-318 6752
taina.raittila@uta.fi
Vanhusten immuunipuolustuksen heikkenemisen geenitason mekanismit
Vanhusten sairastavuus ja kuolleisuus infektiotauteihin on moninkertainen verrattuna nuorempiin. Tämän taustalla on immuunipuolustuksen heikkeneminen. Tämän heikkenemisen solu- , molekyyli- ja geenitason mekanismit ovat suurelta osalta tuntemattomia. Työryhmämme on analysoinut 90-vuotiaiden vanhusten immuunisysteemin solujen geenien aktivaatiotasoa genominlaajuisesti. Käyttäen eri bioinformatiikan menetelmiä olemme osoittaneet, että miehillä ja naisilla immuunisysteemin eri osa-alueet vanhenevat hyvin eri tahtia. Samoin olemme osoittaneet, että eräällä yleisellä viruksella, sytomegaloviruksella, on voimakas vanhusten immuunisysteemiä heikentävä vaikutus.
Kuparinen T, Marttila S, Jylhävä J, Tserel L, Peterson P, Jylhä M, Hervonen A, Hurme M. Cytomegalovirus (CMV) dependent and independent changes in the aging of the human immune system: A transcriptomic analysis. Exp Gerontol epub 2013.
Marttila S, Jylhävä J, Nevalainen T, Jylhä M, Hervonen A, Tserel L, Peterson P, Hurme M. Transcriptional analysis reveals gender-specific changes in the aging of the immune system. Lähetetty julkaistavaksi.
Saara Marttila (saara.marttila@uta.fi), Juulia Jylhävä (juulia.jylhava@uta.fi), TaY/MED
Ikääntymisen biomarkkerit
Biologiseen ikääntymiseen liittyy monia muutoksia eri soluissa, molekyyleissä ja niiden tuotannossa. Tutkijoiden tavoitteena on jo vuosia ollut löytää parametreja, biomarkkereita, jotka olisivat informatiivisia vanhenemisprosessin edistymisestä. Ryhmämme on osoittanut, että veressä kiertävä solujen ulkopuolinen DNA (cf-DNA) on tällainen biomarkkeri: sen kohonneet veritasot 90-vuotiailla ennustavat lyhentynyttä jäljellä olevaa elinikää. Eräs cf-DNA:n osakomponentti, mitokondriaalinen DNA, kertoo myös vanhusten lihasvoiman heikkenemisestö. Cf-DNA:n merkitystä ja suhdetta muihin biomarkkereihin analysoidaan myös laajassa eurooppalaisessa ikääntymistä tutkivassa EU-konsortiossa (MARK-AGE).
Jylhävä J, Jylhä M, Lehtimäki T, Hervonen A, Hurme M. Circulating cell-free DNA is associated with mortality and inflammatory markers in nonagenarians: The Vitali 90+ Study. Exp Gerontol 47, 372, 2012.
Jylhävä J, Marttila S, Nevalainen T, Jylhä M, Hervonen A, Hurme M. Characterization of distinct plasma cell-free DNA (cf-DNA) species for their role in age-associated inflammation and frailty. Aging Cell, painossa.
Juulia Jylhävä (juulia.jylhava@uta.fi), Saara Marttila (saara.marttila@uta.fi), Tapio Nevalainen (tapio.l.nevalainen@uta.fi, TaY MED