Hauraan ikääntyneen naapurina – epävarmuutta ja epätietoisuutta?

Ikääntyneiden kotona asumista halutaan tukea ja se on myös monen ikääntyneen oma toive. Usein paikallaan vanhenemista seuraavat läheltä myös naapurit, joissa hauraan ikääntyneen elämän seuraaminen sivusta voi herättää monia kysymyksiä omasta roolista ja vastuusta tilanteessa.

Pirkanmaalla toteutettiin lokakuussa kysely ikäasumisesta taloyhtiöiden hallitusten jäsenille ja isännöitsijöille. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, millaisena ikääntyneiden asuminen näyttäytyy heille taloyhtiöiden arjessa ja millaisia tietotarpeita vastaajilla on aiheeseen liittyen. Kysely välitettiin kohderyhmälle Kiinteistöliitto Pirkanmaan uutiskirjeen mukana. Vastaajia oli 179 ja heistä suurin osa, 87 %, oli taloyhtiön hallituksen jäseniä. Vastaajista 70 % kertoi kohtaavansa tehtävässään ikääntymiseen liittyviä kysymyksiä ja yhteydenottoja, ja 49 % kaipasi lisää koulutusta tai tietoa ikäasumisen aiheista. Kysely kerrytti myös paljon avovastauksia, joissa pohdittiin muun muassa omaa roolia hauraan ikääntyneen naapurina.

Yksityisen rajalla

Omaan rooliin hauraan ikääntyneen naapurina voi liittyä monenlaista epävarmuutta ja epätietoisuutta. Eräs taloyhtiön hallituksen jäsen kuvasi tätä seuraavasti: ”Miten varmistaa, että kukin iäkäs asukas on yleensä hengissä? Ovikelloa ei kehtaa muuten vain soitella.” Naapurin voi olla vaikea ylittää yksityisyyden rajaa ja tunnistaa, onko ikääntyneellä kaikki kunnossa.

Naapurina voi joutua pohtimaan myös omaa vastuutaan hauraasta ikääntyneestä. Eräs vastaajista kertoi, että ”toiset ei vain kerro huoliaan”, vaikka hän yrittää kuunnella ikääntyneitä herkällä korvalla. Hän oli huolissaan myös siitä, että osa hyvin iäkkäistä naapureista kävi saunassa yksin. Ikääntyneen arkea läheltä seuraava naapuri tai taloyhtiön hallituksen jäsen voikin joutua puntaroimaan sen kanssa, mikä kuuluu itselle ja mikä ei. Toisiin tilanteisiin naapurin tai taloyhtiön hallituksen jäsenen täytyy puuttua ja toisten huolien kanssa vain elää, koska ikääntynyt naapuri saa itse tehdä päätöksensä ja toimia haluamallaan tavalla.

Kenen vastuulla, mistä apua?

Monet vastaajat yhdistivät ikääntyneen naapuriin pärjäämiseen liittyvän huolen yksinäisyyteen. Harva vaikutti kuitenkaan olevan huolissaan ikääntyneen kokemasta yksinäisyydestä sinänsä, vaan ennemminkin siitä, kuka ikääntyneen avuntarpeen huomaa ja siihen reagoi. Yksinäiseltä vaikuttavan ikääntyneen kohdalla naapuri ei voi luottaa siihen, että joku muu on tilanteen tasalla. Toisaalta naapuri saattaa seurata arkea eri näkökulmasta kuin vaikkapa omaiset: ”Osa senioreiden sukulaisista käy vain pikaisesti, eikä sukulaisilla välttämättä tämän takia ole samanlaista tietoa seniorin arjesta kuin esim. naapureilla”.

Vaikka ikääntyneen avuntarpeen tunnistaisi, pitäisi vielä tietää, miten siihen tulisi reagoida: ”Kun seniorilla on paha olo, on sairautta ja yksinäisyyttä, keneen hänet ohjataan ottamaan yhteyttä. En tunnista, onko se huoli-ilmoituksen piiriin kuuluvaa.” Eräs kyselyyn vastannut isännöitsijä puolestaan pohti: ”Voiko ikääntyneen omaisiin olla yhteydessä ja missä tilanteissa?”

Tukea sosiaaliselle ympäristölle?

Vastausten perusteella ikääntyneiden kotona asumisen arvo tunnistetaan ja monet kertoivat esimerkiksi tehdyistä esteettömyysparannuksista, jotka mahdollistavat ikääntyneiden omatoimisen asumisen. Aiheesta toivottiin myös lisää tietoa ja siihen löytyykin monenlaista tukea.

Asumisen fyysisten puitteiden huomioiminen ei kuitenkaan riitä, koska paikallaan vanheneminen ei tapahdu vain fyysisessä vaan myös sosiaalisessa ympäristössä, muiden ihmisten ympäröimänä. ”Ikääntyvät ihmiset tarvitsevat monenlaista tukea pystyäkseen asumaan pidempään nykyisessä kodissaan. Taloyhtiön hallituksella ei ole välttämättä riittävästi tietoa tällaisen tuen tarjoamiseen.”

Millaista tukea tai tietoa tarvitaan ja on tarjolla niille, jotka seuraavat hauraan ikääntyneen elämää läheltä naapurina tai taloyhtiön hallituksen jäsenenä?

Ikäasumisen kysely toteutettiin Markku-matkaava päiväpalvelu (STEA 2018–2020/Sopimusvuorisäätiö) -hankkeen ja Kiinteistöliitto Pirkanmaa ry:n yhteistyönä.

Kirjoittaja Maiju Ratala on gerontologiasta kiinnostunut ympäristöpolitiikan ja aluetieteen loppuvaiheen opiskelija Tampereen yliopistossa ja työskentelee tällä hetkellä harjoittelijana Markku-hankkeessa.

Kuva Pixabaysta.