Tutkimusjulkaisu: Tehostettu kotikuntoutus auttaa lonkkamurtuman jälkeen
Tehokas ja useita kuukausia kestävä kuntoutus on ensiarvoisen tärkeää, jotta lonkkamurtuman kokeneiden iäkkäiden henkilöiden liikkumis- ja toimintakyky palautuu tasolle, joka vastaa koti- ja lähiympäristön haasteita, totesi tohtorikoulutettava Anu Salpakoski Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta.
Lonkkamurtuma on yksi vakavimmista ikääntyneiden tapaturmista. Liikkumiskyky heikkenee murtuman seurauksena merkittävästi ja palautuu harvoin murtumaa edeltäneelle tasolle. Vuosittain Suomessa tapahtuu noin 7600 lonkkamurtumaa ja määrän odotetaan edelleen kasvavan väestön ikääntyessä.
– Tehokas ja useita kuukausia kestävä kuntoutus on ensiarvoisen tärkeää, jotta lonkkamurtuman kokeneiden iäkkäiden henkilöiden liikkumis- ja toimintakyky palautuu tasolle, joka vastaa koti- ja lähiympäristön haasteita, Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen tohtorikoulutettava Anu Salpakoski toteaa.
Tutkimuksessa verrattiin liikkumiskyvyn palautumista edistävää vuoden kestänyttä kotikuntoutusta vallitsevaan kuntoutuskäytäntöön henkilöillä, joiden lonkka oli leikattu keskimäärin yhdeksän viikkoa aikaisemmin murtuman seurauksena.
– Vuoden kuntoutuksen jälkeen tutkittavat kokivat jopa vähemmän vaikeuksia porraskävelyssä kuin ennen murtumaa. Vaikeuksia porraskävelyssä koki ennen lonkkamurtumaa 37%, kun taas vuoden jälkeen kuntoutusryhmässä enää 25% raportoi vaikeuksia verrattuna kontrolliryhmän 51%:iin. Tämä luo uskoa siihen, että kotiutuksen jälkeiseen kuntoutukseen kannattaa panostaa nykyistä enemmän, Salpakoski toteaa.
Tutkimuksessa toteutettiin vuoden kestävä yksilöllinen kotikuntoutusohjelma, joka sisälsi mm. lihasvoima-, liikkuvuus ja tasapainoharjoitteita, liikuntaneuvonnan, kotiympäristön turvallisuuden ja apuvälineiden arvioinnin sekä keskustelua kaatumisen pelosta sekä kivunhallinta keinoista. Tutkimus aloitettiin kotiutumisen jälkeen ja siihen osallistui 81 keskimäärin 80-vuotiasta lonkkamurtumapotilasta, joista puolet sai tehostettua kotikuntoutusta.
Lisäksi sekä kuntoutus- että kontrolliryhmä saivat vallitsevan käytännön mukaista kuntoutusta. Tutkimus osoitti, että kuntoutuminen tapahtuu toiminnan vaikeuksien kehittymisen teoreettisen mallin mukaan. Liikkumiskyvyn parantuminen haasteellisemmissa tehtävissä, kuten porraskävelyssä 6 ja 12 kuukauden kuluttua kuntoutuksen aloittamisesta, oli yhteydessä kolme kuukautta aiemmin parantuneeseen tasapainoon.
– Kuntoutuksessa pitääkin ottaa huomioon kuntoutumisen eri vaiheet. Liikkumiskyvyn perusedellytys on murtuneen jalan lihasvoiman palautuminen. Kun lihasvoima kehittyy, tasapainon hallinta paranee. Riittävä tasapaino taas mahdollistaa turvallisen liikkumisen portaissa, mikä on tärkeää itsenäisen kotona selviytymisen kannalta, Salpakoski jatkaa.
ProMo-tutkimus toteutettiin yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Keski-Suomen keskussairaalan sekä lähikuntien terveyskeskussairaaloiden kanssa vuosina 2008–2012.
- Alkuperäisjulkaisu:
Salpakoski A, Törmäkangas T, Edgren J, Kallinen M, Sihvonen SE, Pesola M, Vanhatalo J, Arkela M, Rantanen T, Sipilä S. Effects of a Multicomponent Home-Based Physical Rehabilitation Program on Mobility Recovery After Hip Fracture: A Randomized Controlled Trial. J Am Med Dir Assoc. 2014 Feb 19. pii: S1525-8610(13)00799-8. doi: 10.1016/j.jamda.2013.12.083.
- Lisätietoja:
Tohtorikoulutettava, LitM, Terveysteknologian insinööri Anu Salpakoski, p. 040 805 3592, anu.salpakoski@jyu.fi
