Tutkimusjulkaisu: Diabetes ei lisännyt varhaista eläkkeelle siirtymistä
Suomalaistutkimuksessa seurattiin diabetesta ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvaa työvuosien menetystä läpi työuran lähes 13 000 henkilön keskuudessa.
Tulokset yllättivät: diabetesta sairastaneet henkilöt siirtyivät harvemmin ennenaikaisesti eläkkeelle kuin sitä sairastamattomat. Ennenaikaisesti eläkkeelle siirtyneiden keskuudessa diabetesta sairastaneet olivat töissä keskimäärin kaksi vuotta pidempään kuin sitä sairastamattomat.
Tutkimus perustui laajaan Helsingin syntymäkohorttitutkimuksen aineistoon, jossa yhdisteltiin tietoja vuosina 1934–1944 Helsingissä syntyneistä henkilöistä. Eläkkeelle siirtymistä seurattiin vuosien 1971 ja 2011 välillä. Sinä aikana kohortista noin 63 % siirtyi työkyvyttömyys-, työttömyys- tai osa-aikaeläkkeelle tai kuoli ennen eläkkeelle siirtymistä. Vanhuuseläkkeelle siirtyi noin 37 %. Tulokset olivat samanlaisia naisilla ja miehillä. Heitä seurattiin tutkimuksessa 20-30-vuotiaista lähtien hyödyntäen Suomen ainutlaatuisia valtakunnallisia rekistereitä.
– Aiemmissa tutkimuksissa on seuranta ollut lyhyempää, jolloin diabeteksen vaikutuksia työuriin ei ole pystytty arvioimaan pidemmällä aikavälillä. Työuran aikana kohortista 7,5 % miehistä ja 4,3 % naisista löytyi sairaala-, avohoito- tai lääkerekisteristä merkintä diabeteksesta tai heille oli tehty diabeteslääkityksestä erityiskorvauspäätös. Ensimmäinen merkintä diabeteksesta oli keskimäärin 54,5-vuotiaana. Diabetestietoja oli vuodesta 1964 eteenpäin, kertoo Jyväskylän yliopiston dosentti Mikaela von Bonsdorff.
Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita juuri työvuosien menetyksestä ja sen vuoksi huomioitiin myös kuolleisuus ennen eläkkeelle siirtymistä. Kohortista lähes kahdeksan prosenttia kuoli ennen eläkkeelle siirtymistä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi lähes kolmannes tutkittavista. Yleisimmät syyt olivat mielenterveysongelmat ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sydänsairaudet.
– Aiemmissa tutkimuksissa on diabeteksen vaikutuksia työntekoon tutkittu esimerkiksi diabeteksen diagnosoinnin ajankohdan ympärillä, mikä saattaa vaikuttaa tuloksiin suurestikin, sanoo Helsingin yliopiston professori Johan Eriksson.
Kansainvälisesti arvostettua diabetestutkimusta on tehty Suomessa jo 1980-luvulta lähtien. Tutkimustulokset ovat vaikuttaneet diabeteksen hoitoon kansallisesti.
– On kuitenkin muistettava, että joukossa oli varmasti niitä, jotka sairastivat diabetesta, mutta joita ei oltu diagnosoitu. On arvioitu, että diabeteksen alidiagnosointi on 20-50 prosentin luokkaa. Tyypin 2 diabetes todetaan usein terveystarkastuksessa tai se voi olla sattumalöydös, muistuttavat von Bonsdorff ja Eriksson.
– Tulos osoittaa, että kokonaisvaltainen diabeteksen hoito kannattaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Tutkimuksemme tuloksia tukee ajankohtainen tanskalaisten havainto siitä, että tyypin 2 diabetes ei alentanut elinikää, kunhan sitä hoidettiin hyvin, Eriksson muistuttaa.
Lisätietoja:
Dosentti Mikaela von Bonsdorff, Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, p. 0400 342 692, mikaela.vonbonsdorff@jyu.fi.
Professori Johan Eriksson, Helsingin yliopisto ja HUS, p 040-5016595, johan.eriksson@helsinki.fi
Alkuperäisjulkaisu:
von Bonsdorff MB, von Bonsdorff ME, Haanpää M, Salonen M, Mikkola TM, Kautiainen H, Eriksson JG. Work-loss years among people diagnosed with diabetes – a reappraisal from a life course perspective. Acta Diabetologica, DOI 10.1007/s00592-018-1119-x, open access https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs00592-018-1119-x.pdf