Dementialääkeostojen kustannukset ja Kela-korvaukset kasvoivat vuosina 2000 – 2013
Tehostetun palveluasumisen yleistyminen on siirtänyt dementialääkeostojen kustannuksia iäkkäiden ihmisten itsensä maksettaviksi ja kasvattanut Kelan maksamien korvausten määrää. Muutos on koskettanut etenkin kaikkein vanhimpia, viimeisiä elinvuosiaan eläviä ihmisiä.
Tampereen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, kuinka yli 70-vuotiaiden dementialääkeostojen (AKE-estäjät ja memantiini) kustannukset ja Kela-korvaukset ovat muuttuneet 2000-luvulla, jolloin avohoidoksi luokiteltu tehostettu palveluasuminen on yhä enenevässä määrin korvannut pitkäaikaishoitoa laitoksissa.
Aiemmin iäkkäät ihmiset asuivat nykyistä useammin laitoshoidossa eli vanhainkodeissa tai terveyskeskuksen pitkäaikaishoito-osastolla, joissa lääkkeiden kustannukset sisältyvät laitoshoidon kuukausimaksuun.
Tutkimusjoukko sisälsi kaikki vuosina 2002−2013 vähintään 70-vuotiaana kuolleet suomalaiset (427 078 henkilöä) sekä otoksen niistä yli 70-vuotiaista, jotka elivät tutkimusvuoden jälkeen ainakin kaksi vuotta (342 372 henkilöä). Tehostetun palveluasumisen yhteyttä kustannuksiin ja korvauksiin tutkittiin aikasarja-analyysin avulla.
Tehostetussa palveluasumisessa asuminen yleistyi tutkimusvuosina etenkin kahta viimeistä elinvuottaan eläneillä: tehostetussa palveluasumisessa asuttujen päivien keskiarvo kasvoi lähes nelinkertaiseksi. Samanaikaisesti dementialääkeostoja tehneiden osuus kymmenkertaistui, ja lääkeostojen kustannukset ja Kelan maksamien korvausten keskiarvot kasvoivat yhdeksänkertaisiksi.
Muutos oli suurin yli 90-vuotiaiden joukossa. Myös pidempään eläneiden joukossa lääkkeiden ostot yleistyivät, mutta olivat harvinaisia viimeisiä vuosiaan eläneisiin nähden. Kasvu oli suurinta tutkimusjakson alussa, mutta tasaantui huomattavasti lähestyttäessä vuotta 2013. Aikasarja-analyysin tulosten mukaan tehostetussa palveluasumisessa asuttujen päivien määrän kasvu oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kustannusten ja korvausten kasvuun.
Dementialääkkeiden ostaminen oli elämän kahtena viimeisenä vuotena eläneillä huomattavasti yleisempää kuin niillä henkilöillä, joilla oli elämää edessään enemmän kuin kaksi vuotta. Suositusten mukaan dementialääkkeiden käyttö tulisi aloittaa taudin varhaisessa vaiheessa, jolloin lääkkeet tukevat potilaan omatoimisuutta ja esimerkiksi ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymistä voitaisiin myöhentää.
– Olisikin tärkeää tutkia, aloitetaanko dementialääkkeiden käyttö sairauden etenemisen kannalta oikeaan aikaan ja lopetetaanko lääkkeiden käyttö siinä vaiheessa, kun niistä ei ole enää hyötyä, sanoo tutkijatohtori Mari Aaltonen Tampereen yliopistosta.
Tutkimus on osa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön ja Gerontologian tutkimuskeskuksen sekä Kelan yhteishanketta Lääkekustannukset ja vanhuusiän pitkäaikaishoidon muuttuvat käytännöt. Laaja rekisteriaineisto on käytössä tutkimushankkeessa Yleistyvä pitkäikäisyys ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudet haasteet (COCTEL), joka on ollut käynnissä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä vuodesta 2004.
Rekisteritutkimuksessa yhdistettiin henkilötunnuksen avulla Kelan reseptitiedoston tiedot avohoidon dementialääkeostojen kustannuksista ja korvauksista hoitoilmoitusjärjestelmän (terveysHILMO ja sosiaaliHILMO, THL) tietoihin ympärivuorokautisen hoidon käytöstä.
Alkuperäinen julkaisu:
Aaltonen M, Pulkki J, Forma L, Raitanen J, Rissanen P, Jylhä M: Dementialääkkeiden kustannukset ja Kela-korvaukset moninkertaistuivat viimeisinä elinvuosina. Lääkärilehti 2016: 71 (43); 2723-2729.
Lisätietoja:
Tutkijatohtori Mari Aaltonen, 040 190 1674, mari.s.aaltonen@uta.fi
TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 7.11.2016
