Jari Pirhonen: Hyvää päivää!
Juttelin viime syksynä eräässä geriatrisessa sairaalassa yli yhdeksänkymmentävuotiaan naispotilaan kanssa. Tutkijana käänsin keskustelua osaston ”asuinkelpoisuuden” suuntaan, sillä monet vanhat ihmiset odottavat sairaalassa pitkäaikaishoitopaikkaa jopa yli vuoden ajan. Jossakin vaiheessa keskustelukumppanini sanoi kyseisen osaston olevan hyvä osasto. Aiemmin hän oli ollut samassa sairaalassa huonolla osastolla. Tutkijana tietysti kysyin, mikä siitä toisesta osastosta teki huonon. Vastaus hämmensi; siellä ei tervehditty minua. Ei sanottu hyvää yötä ja hyvää huomenta.
Niin pieni voi olla ero hyvän ja huonon hoitopaikan välillä. Sen edellisen, ”huonomman” osaston hoitajat olisivat tehneet osastosta hyvän tämän asiakkaan silmissä yksinkertaisesti tervehtimällä häntä. Mikä parasta, tällainen profiilin nosto ei olisi maksanut mitään. Tuon kommentin jälkeen olen kiinnittänyt hoitoympäristöissä huomiota henkilöstön tapaan kohdata asiakkaita ja heidän omaisiaan. Pääosin kohtaaminen on asiallista, joskus ystävällistäkin, mutta selviä puutteitakin on. Kerran seurasin, kun henkilökuntaan kuuluva ihminen avasi vierailulle tuleville omaisille ryhmäkodin ulko-oven. Tapahtuman tylyys häkellytti. Työntekijä ei ottanut tulijoihin katsekontaktia, ei tervehtinyt tai sanonut muutakaan, avasi vain oven ja käänsi selkänsä. Pohdinnan paikka!
En muista, että lähihoitajakoulussa olisi erikseen nostettu esiin ystävällisen kohtaamisen teemaa. Ehkä koulutuksessa luotettiin siihen, että jokainen on jo kotona saanut sellaisen kasvatuksen, että ihmisiä tervehditään ja vanhempia ihmisiä erityisesti. Mutta, mutta. Ainakin viimeisimmistä Tervaskantohaastatteluista sain kuvan, että näin ei enää ole. Useat haastateltavat sanoivat, etteivät nuoret enää tervehdi saati anna bussissa istumapaikkaa. Kohteliaisuus on kärsinyt inflaation. Jatkossa pitkäaikaishoitoon on tuotettava laatua yhä pienemmillä taloudellisilla resursseilla. Olisiko syytä ottaa hoitajien koulutukseen mukaan erillinen kohteliaan käytöksen osio? (Eikä olisi pahaksi missään koulutuksessa) Laatu voi olla kiinni hämmästyttävän pienistä tekijöistä.
Näkemiin seuraavaan kertaan!
Jari Pirhonen
Tutkijakoulutettava